Minusta matkassa paras kohta on kotiinpaluu.
Mies on menevämpää sorttia, viihtyy reissussa. Kesämme on siis täyttynyt menemisistä.
Onneksi, ehkä.
Ilman ahkeraa reissuamista olisi jäänyt paljon kokematta ja näkemättä.
Viron ja Venäjän hiljaisenkaunis rajajärvi, Peipsi, ja sen rannalla nököttävät pikkukylät, joissa aika tuntuu pysähtyneen jo vuosikymmenet sitten, ja joissa lähes jokaisen mökin portilla oli sipulilettejä myyvä mummo.
Tartto, joka monella tavalla tuntuu eurooppalaisemmalta kuin Tallinna.
Kun palasimme Tallinnaan, satoi rankasti, ja ajoväylillä soudeltiin kumiveneillä.
Olen käynyt kerran Tarttossa, mutta tykästyin paikkaan kovin. Itse asiassa tällä hetkellä on luennassa "Tartto-Kirjailijan kaupunki" ja sen jälkeen Jaan Kaplinskin "Sama joki", joka käsitykseni mukaan liittyy ainakin osittain Tarttoon.Olisiko Tartton asema yliopistokaupunkina se, joka tekee paikasta "eurooppalaisemman"?
VastaaPoistaMeidän albumistamme löytyy lähes tulkoon samanlainen kuva, kuin toiseksi alimmainen on ;)
Kivoja menemiskuvia kylineen ja letteineen.
VastaaPoistaMinä aina haikailen muualle, lähteminen on vaikeaa, oleminen mukavaa, palaaminen kaikista ihaninta, taas hetkeksi, kunhan alan haikailla.
Kyllä tuo Suomenlahti tuossa välissä erottaa melkoisesti rantavaltioiden historian, maisemat, kulttuurin, perinteet - elintasonkin. Pitäisi tutustua paremmin etelärannan seutuihin. Te olette sen jo tehneet.
VastaaPoistaOli varmasti mielenkiintoinen reissu, kuvien perusteella kuin matka menneisyyteen;) Puistattava tuo mintunvihreä talomaali, jotä näkyy kahdessakin kuvassa. Sen sijaan tuollaisen muhevan sipuliletin ottaisin mielelläni roikkumaan keittiöön.
VastaaPoistaIhanat kuvat, tuo yksi rantakuva oli ihan niinkuin täältä Räpsööstä :) hieno reissu takuulla, ihan kade olen.
VastaaPoistaJaana;
VastaaPoistaKaplinski on myös omalla lukulistallani, luen kunhan tästä ehdin.
Onkohan sinulla nimenomaan tästä rakennuksesta otettu kuva? Kun viimeksi kävimme Tartossa, olikohan n. kaksi vuotta sitten, näimme toisen rakennuksen, jossa ikkunoista kurkisteli vähän nuorempia hahmoja, nyt ne olivat sieltä pois. Molemmat talot kuuluvat kuitenkin yliopiston alueeseen.
Rva Pioni;
taidan olla aika huono haikailija, mutta kotiinpaluun ihanuudesta nautin kerta kerralta enemmän.
Päivi;
Virohan oli valkoinen läikkä kartalla, jonkinlainen ei-mitään useimmille meistä ihan sen itsenäistymiseen asti. Olemme viimevuosina kolunneet sitä aika laajalti, mutta samalla tajunneet, että ymmärtämiseen on vielä pitkä matka.
Katriina;
mintunvihreää oli todella runsaasti, oikein karjuvana versiona, samoin räikeää violettia, mutta kun hetken olin nikotellut, aloin katsella uudella tavalla. Pienet sipulikylät kaikessa kirjavuudessaan näyttivätkin hauskoilta.
Sarppu;
rantakuva on Peipsijärveltä, joka käsittääkseni on Euroopan suurin järvi. Jopa minä, joka yleensä haikailen jokaisen järven rannalta merelle, tunsin, että tässä ei oltu minkä tahansa lätäkön rannalla.
Räpsöö, siitä ei nimi juuri parane!
Tartosta minä pidin myös paljon enemmän kuin Tallinasta. Kaunista, puhdasta ja siistiä ja nähtävää riitti.
VastaaPoistaReissut ovat antoisia, mutta kotiinpaluu huippua. Vasta kotona on aikaa purkaa näkemäänsä.
Arleena;
VastaaPoistaparhaillaan, niin luulen, olen juuri tuossa purkuhommassa. Huomaan aika usein ajattelevani Peipsijärven rantakyliä ja elämää niissä.
Minullekin jäi Tartosta mieleen juuri puhtaus ja kauneus. On kuin historian kauheudet eivät olisi koskettaneet kaupunkia, ja silti tiedän, että koskettivat rankastikin.
Oi mikä kylä tuo Peipisjärven kylä! Aivan ihana. Minussa on tämä slaavilainen puoli ja kaipuu juuri tuollaisiin vanhoihin kyliin. En ole käynyt noin idässä Virossa koskaan, Tartossa kylläkin. Mutta noihin kyliin haluaisin kylään :)
VastaaPoistaKirjailijatar;
VastaaPoistahaa, slaavilainen puoliko se on, joka minussakin saa aikaiseksi kotiinpaluun tunteen noissa pikkukylissä? Oikein innostun ajatuksesta.