Kun jostakin sanotaan, että hän on suvaitsevainen tai tolerantti, minulle tulee tahmea olo.
Näen silmissäni henkilön, joka on hetkeksi piilottanut liian tiukan piponsa taskunpohjalle.
Toisessa taskussa on nyrkkiinpuristettu käsi tai ainakin heristelemään pyrkivä etusormi. Piilossa.
Suvaitsevaisuus on jo sanana vähän kuin hunajalla sivelty irvistys.
Luulen, ettei voi olla suvaitsevainen, jos ei kuvittele istuvansa muutamaa pinnaa muita ylempänä.
Suvaitsevaisuuden vastakohta ei ole suvaitsemattomuus vaan kunnioitus.
Kunnioittava ei katso ylös- eikä alaspäin vaan suoraa silmiin.
Jäin oikein makustelemaan tuota "suvaitsevainen"-sanaa ja tosiaan siinä on jonkinlainen ylimielisyyden sivumaku. Kunnioitus on hyvä sana.
VastaaPoistaIhanan kutsuva teepöytä.
Vitsit, että sulla on usein hyviä nämä jutut. Niin pieniä, niin ytimessä.
VastaaPoistaJaana;
VastaaPoistatässä nyt on semmoinen juoni, että yritän oppia kunnioittamaan mm. juuri teetä :)
Dowshifter Molly;
kiitos Molly!
Ihan nappiin ajateltu! Olen törmännyt suvaitsevaisiin, jotka paljastuvatkin omahyväisiksi.
VastaaPoistaPäivi;
VastaaPoistakun suvaitsee, tulee helposti käyttäneeksi valtaa.
Jään minäkin miettimään...
VastaaPoistaTuo viimeiset rivit on niin totta. Koko suvaitsevaisuus-sanalla on jotenkin kalsea ylimielinen sävy. Tee-kuva on minusta ihan hurjan kutsuva teenjuontiin :)
VastaaPoistaMonesti suvaitsevaisuus tuntuu olevan myös valikoivaa. Sanotaan ja ollaan suvaitsevaisia niin kauan, kun naapuriin on muuttamassa lastenkoti, pakolaisia, alkoholistiparantola tai ihan mitä hyvänsä. Ja minä en tässä ole yhtään sen kummempi, on helppoa olla suvaitsevainen, kun ei tarvitse olla oikeasti suvaitsevainen.
VastaaPoistaRva Pioni;
VastaaPoistaniin minäkin.
Himalainen;
jostain syystä kunnioittaminen kuitenkin usein väärinymmärretään jonkinlaiseksi niska kenossa ylöspäin katsomiseksi. Voisikohan olla niin, että kunnioittamisen edellytyksenä on itsekunnioitus?
Kirjailijatar;
huippu tuo viimeinen lauseesi! Ensin hymyilen, sitten en enää, koska kolahtaa kohdalleen itsellenikin.
Vähän samaa kuin sanoisi, että en ole rasisti, mutta...
VastaaPoistaToisen ihmisen kunnioitus on asia, jota en oppinut kotoa. Olen tajunnut koko asian syvemmän merkityksen vasta reilusti aikuisena ja joutunut työstämään sitä paljonkin. Se on yksi tärkeimpiä elämänarvojani.
Katriina;
VastaaPoistavarmaan monella meistä on paljonkin työstämistä, koska jo lapsena on oppinut sekoittamaan keskenään kunnioittamisen ja ihailun tai luulemaan, että ne ovat sama asia. Eivätkä totta tosiaan ole!