maanantai 24. lokakuuta 2011
Minä minä minä ja muut
Flunssa piteli otteessaan viikonloppuna ja antoi aikaa lukea paljon.
Useamman kerran törmäsin teksteihin, joissa sisältönä:
Kuuntele itseäsi. Älä tee väkivaltaa itsellesi.
Totta, tottakai, mutta ei koko totuus.
Todellisuus rullaa myös velvollisuuksien varassa. Jos ei, jäisi moni perhe muonittamatta, moni ystävä kuuntelematta, moni koira pissittämättä.
Ei omaa tahtoa eikä omia tunteita voi kuunnella, ei edes tunnistaa, irrallisina. Ne ovat osa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös muiden tunteet ja tahto.
Jos kuuntelee vain itseään, muuttuu yksinäiseksi oman navan ekspertiksi.
Jos kuuntelee vain muita, on vaarassa alkaa elää muiden kautta, elämää, joka ei ole oma.
Vain se on täysin selvää: väkivaltaa ei saa tehdä itselleen sen enempää kuin muillekaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oikeassa olet♥
VastaaPoistaParanemisia lämpimin ajatuksin
maria
Maria
VastaaPoistaKiitos!
Minä jotenkin ajattelen, että se itsen kuuntelu on sellaista, että ei suinpäin syöksy tekemään asioita, jotka eivät miellytä. Ja tekee ne asiat, jotka kuuluu tehdä, itseään kuunnellen, omalla tavallaan. Että pysähtyisi kiireessäkin kuuntelemaan itseään...
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että se on parhaimmillaan juuri noin.