Kun olin lapsi, lasten ei kuulunut olla kesäisin kaupungissa. Lapset lähetettiin maalle oikeaan luontoon ja oikeisiin puutarhoihin.
Minutkin lähetettiin. Onneksi ei kuitenkaan kokonaisiksi kesiksi.
Kaupungin kesissä opin jotain, joka on kantanut minua läpi elämän, varsinkin silloin kun on ollut ahdasta ja tuuli on ollut hyytävä.
Opin rakentamaan.
Rakensin pienen, salaisen puutarhan puiston pensaitten alla. Minulle se oli oikeampi kuin kaikki oikeat.
Olen jatkanut salaisten puutarhojeni rakentamista.
Kun omat lapsemme olivat pieniä, rakensin puutarhani kupillisesta kahvia.
Tytär oivalsi mistä oli kysymys, ja teki minulle äitienpäivälahjaksi liikennemerkin. Suureen pyöreään, punaiseksi maalattuun puulevyyn oli kirjoitettu suurin, valkoisin kirjaimin: STOP. Liikennemerkki oli tarkoitettu sijoitettavaksi kahvinjuontituolini viereen kahvihetkeni ajaksi. Se toimi, perhe ymmärsi viestin.
Nykyisin rakennan puutarhani enimmäkseen aineettomista aineksista.
Siihen riittää oma sisäinen tila, jossa voi nojautua rennosti taaksepäin, ja jossa on melkein aina hyvä olla.
Oman sisäisen tilan löytäminen ja saavuttaminen on minullekin jotain merkittävää. Aina en sitä kyllä saavuta, olen välillä levoton tulisielu. Jospa tänään vielä yrittäisin saavuttaa... Oikeassa pihapuutarhassa sataa, tuulee ja on kylmä. Sisäisessä puutarhassani on tyyntä ja lämmintä. Hyvää viikonloppua sinunkin sisäiseen tilaasi!
VastaaPoistaRouva Kameleontti;
VastaaPoistamyös sinulle hyvää viikonloppua!
Totta, kyllä jokainen tarvitsee oman sisäisen tilansa. Minäkin olen lapsesta asti tarvinnut sitä. Siksi ehkä haluankin asua yksin, vaikka jaankin elämää muiden kanssa.
VastaaPoistaPäivi
VastaaPoistaluulen että moni kyllä pelkää omaa tilaansa, yksinoloa tai itsensä kohtaamista, ja se on valtavan surullista, koska silloin pelkää jotain ihanaa ja tärkeää.
Hei Pirkko, olisin täällä taas tunnustuksieni kanssa liikkeellä. Ohjeet löytyy blogistani.
VastaaPoistaJa tuohon sisäiseen tilaan. Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tarvitsen sitä tilaa.
Jaana
VastaaPoistakiitos. Vähän fundeeraan nyt, sitten tunnustan.
Ikä ja oman tilan tarve taitavat kasvaa käsikädessä minullakin. Olisiko syy se, että iän mukana on ehtinyt sisustaa sisäisen tilansa aina vain viihtyisämmäksi.