Niska niin jumissa, että hymyileminenkin sattuu. Ei juuri hymyilytäkään.
Pää ei suosiolla liiku mihinkään suuntaan.
Katselen maailmaa pitkin nenänvarttani, sivuille vilkuilematta.
Olo on hidas, mutta myös yllättävän aristokraattinen.
Koska siis jo pelkkä pään asento vaikuttaa näin voimakkaasti mielentilaan, aijon seuraavaksi kokeilla onko totta, että hymyileminen tekee onnelliseksi.
Kunhan ensin pystyn hymyilemään.
Nyt pitää saada niska rennoksi - konjakilla, saunalla, lampaanvillahuivilla, angoralla, lääkärin tropilla - öö, mitä keinoja niitä nyt onkaan? Tosi inhottava tila, tiedän kokemuksesta. Mutta onneksi ohimenevä ja jälkeenpäin sitten hymyilyttääkin jo :) Paranemisiin!
VastaaPoistaJäykkäniska, kanki, jäykkis: sellainen olokin äkkiä on, jos niska on jumissa. Miksei siis jatkuva hymykin vaikuttaisi mieleen samalla tavalla.
VastaaPoistaToivottavasti lievitys löytyy vaivoihisi pian!
Päivi
VastaaPoistaKiitos. Selvästi jo ohimenon alussa.
Katriina
Yritin hymyillä peilille. Niska ei vielä tykännyt hymyilemisestä. Onkohan minulla väärä hymyilytekniikka.
Nyt sinun pitäisi päästä hierottavaksi...ei muuten, mutta pääsisit hymyilemään...☺☺
VastaaPoistaIrmastiina
VastaaPoistaPää alkaa jo olla aika irtonainen, nyt hymyilyttää lähinnä käheäksi muuttunut ääneni.
Toivottavasti pääset pian hymyilemään. Paranemista.
VastaaPoistaRouva Kameleontti
VastaaPoistaKiitos sinulle.