Ihminen etsii rajojaan parivuotiaana. Jotkut aina.
Mies, onneksi ei omani, jätti työnsä, lähti melomaan.
Aloitti huhtikuussa Ruotsin länsirannikolta, saapui viikko sitten maaliinsa Suomen itarajalle. Kiersi molempien maiden rannikot Pohjanlahden perukoita myöten.
Nainen, joka aloitti vuoden kestävän lukuprojektin. Luki kirjan päivässä, ja kirjoitti kustakin arvostelun.
On toinenkin tapa etsiä rajojaan.
Ystävämme päätti näyttää Helsingissä päivävierailulla käyneelle ulkomaalaiselle vieraalleen pääkaupungin nähtävyydet. Aloittivat Töölönlahdella.
Vieras pysähtyi ihastelemaan näkemäänsä kukkaa. Nuuhki, kosketteli, katsoi. Perusteellisesti ja kauan.
Ehti samoin tutustua muutamaan puuhun. Töölönlahtea pitemmälle he eivät sitten päivän aikana ehtineetkään.
Ehkä vieras sittenkin koki ja näki enemmän kuin helsinginläpihuitelu olisi tarjonnut.
Ihanasti uskaliata molemmat....ja vieras varmasti kaupunkeja nähnyt ennenkin...☺
VastaaPoistaIrmastiina
VastaaPoistaolisi kiinnostavaa tietää, mitä saa uskaltamaan, samoin myös mikä saa ymmärtämään, että pieni ja vähän on tarpeeksi.
Rakastan kirjoja, joissa ihmiset uskaltautuvat matkaan, yhdessä kirjassa mies käveli Ranskan halki, Soininvaara polki Nizzaan, Lampen hiihti Suomen läpi...
VastaaPoistaAikku
VastaaPoistaminäkin seikkailen mieluiten kirjojen sivuilla, joskaan en kirja päivässä vauhdilla.