Lapsenlapsi, vähän päälle puolitoistavuotias, istuu rattaissa ja laulaa niin, että katu kaikuu:" Vääkii nuukkuu!"
Mutta koska joulu ei ole ainainen, on hyvä, että taaperolla on toinenkin repertuaari.
Treenaa tahtomista lastenistuimessa, auton takapenkillä. Toistelee itsekseen eri volyymein ja painotuksin:" Ei!, ei, EI!, eii, eei".
Hyvä harjoitus.
Itse taisin kuulua väkeen joka nukkui ohi parhaimman harjoitteluiän. Sitä sitten harjoittelee aikuisena vähän työläästi.
mä tykkään kovin laulusta
VastaaPoistaYllättävän vaikea sana, ja niin kuin sanot harjoittelu on jo tässä vaiheessa vähän vaikeaa.
VastaaPoista☺☺
VastaaPoista:)
VastaaPoistaMinä muistan, kun vanhin tytär keksi ei-sanan. Se seisoi pinnasängyssään iltasella ja aamusella ja huuteli sieltä vaan iloisena minuuttitolkulla: Ei, ei, ei, ei, ei, ei. Mikä riemu tuosta sanan löytämisestä.
Hannele mummu
VastaaPoistaMä myös, mutta en kaikista.
Jaana
Hyvällä tavalla haasteellista.
Irmastiina
Kiitos.
Kirjailijatar
Tässä tapauksessa hiukan loivensin stooria. Taaperon voimasana on oikeastaan NO! Äitinsä kanssa englantia puhuva pieni on hoksannut, että no on vahvempaa kamaa kuin ei.