Viikonlopun verran Tukholmaa

Tukholma, tytär ja minä.
Puhumme illat ja aamut, päivät kuljemme omia reittejämme.

Tukholma on lepo. Ainakin viikonlopun kokoisina annoksina. Niin tuttu, ettei mikään velvoita.
Sittenkään ei liian tuttu.

En riehaannu shoppailemaan, kukkatorilla se on kyllä hilkulla.
Istun kahviloissa, en ohjaa ajatuksiani paitsi sen verran, että suunnittelen ohikulkijoille kodit ja elämät. Se on leikki, johon en väsy.
Katselen kameralla. Kuvaan joutsenia, vaikka tahtoisin kuvata joutsenia kuvaavia japanilaisia mutta en kehtaa.

Jos minulle sanottaisiin, etten koskaan enää saa matkustaa minnekään, surisin Tukholmaa.
Oikeastaan vain Tukholmaa.