Sisäisestä tonttulakista ei niin vain pääse eroon.
"Tip tap vaan ja keskity positiiviseen."
Minusta se on julma tapa tuomita itsensä puolinaiseen.
En minä sitä, etteikö hyvää saisi huomata ja siitä iloita.
Tottakai saa, melkein täytyykin.
Sitä vaan, että jos päänsisäinen todellisuus ei vastaa ulkoista todellisuutta, ollaan vaarallisen lähellä tilannetta, jossa ihminen hylkää itsensä ja sen, minkä tuntee ja tietää todeksi.
Sisäiset tonttulakit puristavat pahemmin kuin moni tiukka pipo.
Totta. Olen miettinyt tota paljon viime aikoina, ja jopa kokenut syyllisyyttä siitä, etten aina jaksa "suuntaa ajatuksia positiiviseen" jne. On paljon rentouttavampaa ja vapauttavampaa saada kohdata asiat ihan sellaisina kuin ne oikeasti ovat -ja tämä ei tietenkään tarkoita optimismin puutetta tai synkistelyä. Hyvä kirjoitus, kiitos.
VastaaPoistaAnna
VastaaPoistaIlmassa tuntuu olevan aika paljon positiivisuuspaineita, jotka saattavat kääntyä itseään vastaan. Jos satsaa vain positiiviseen, tulee takuuvarmasti kasanneksi kaappeihinsa käsittelemätöntä negatiivista kamaa: pettymyksiä, kiukkuja, katkeruuttakin, enkä usko, että ne sieltä häviävät sillä, että kieltäytyy ajattelemasta niitä tai myöntämästä niiden olemassaolon. Uskon, että useimmat negatiiviset kokemukset ovat merkittyjä "parasta ennen"- leimalla. Jos niitä ei käsittele ajoissa, ne alkavat kasvaa ja haista pilaantuneelle.
Ajankohtaista kaiken yltiöpositiivisuushössäyksen aikana. Allakirjoitan täysin sanasi enkä halua alkaa haista käsittelemättömälle, pidän mieluummin välillä nurinkurinpäivää ja märehdin.
VastaaPoistaRouva Kameleontti
VastaaPoistaVälttämättä en kutsuisi sitä märehtimiseksi vaan vain rehelliseksi asioiden kohtaamiseksi ja analysoimiseksi niin, että saa ne sitten oikeisiin mittasuhteisiinsa.