Joku kiinteistönvälittäjä mainosti myyvänsä koteja ihmisille.
En usko, että se on mahdollista. Ei koteja voi myydä, asuntoja kyllä.
Kodit syntyvät.
Uskon, että jokainen haalii ympärilleen huomaamattaan, tahtomattaankin, sitä miltä itsekunkin sisimmässä näyttää.
Se, mistä itsensä tunnistaa, vetää puoleensa.
Muutakin voi yrittää.
Joku rakentaa kotia niistä aineksista, joita luulee, että siellä kuuluu olla.
Joku haluaisi olla muuta kuin on ja ympäröi itsensä sillä, mikä ei ole totta.
Voi hankkia oikeaksi luulemansa esineet, voi kopioida näkemäänsä, mutta epäaito yrittäminen näkyy aina.
Kuvassa oleva göteborgilaisen ystäväni keittiö on riemullisin tuntemani osoitus siitä, miten koti ja sen asukas ovat totta toisilleen.
Varmaan arvaatte: tässä keittiössä ei kokkaa virallinen jakkupukuleidi.
Ehdottomasti ei.
VastaaPoistaTuolla olisi ihana istahtaa kynttilänvaloon nauttimaan juuri sitä mitä kaapista löytyy, juttelemaan ihan oikeista asioista, kuuntelemaan hiljaista musiikkia.
Miehellekin näytin. Hän kehui tiivistämisentaitoasi. Voisi tulla mukaan teelle. Terveiset myös ystävällesi,
ei jakkupukuleidille.
Ihan totta, mitä kirjoitat. Kiinteistövälittäjät puhuttelevat ostajan tunteita "koteja" myydessään. Kotihan on tunneasia. Oikea kodin tuntu syntyy asukkaan käden jäljestä sekä elämänarvojen ja -tapojen näkyvyydestä kodissa. Juuri kuten ihastuttavassa ystäväsi köökissäkin!
VastaaPoistaOi sen kyllä arvaa! Minusta kodit ovat todella mielenkiintoisia, mutta kuten kirjoitit, joskus koti voi olla kamalan epäaito viritelmä, yritys jostain muusta mitä ihminen on. Kun astuu ensimmäisen kerran jonkun tuntemansa ihmisen kotiin, aina vähän jännittää. Että onko koti sellainen kuin olettaisi sen olevan? Joskus olen hämmästynyt, että ai, onko sulla tällainen koti. Tai no eihän sitä ääneen sano.
VastaaPoistaKodit peilaavat asukkaiden mielenmaisemaa. Kliseinen sanonta, mutta totta toinen puoli. Ehkä parempi olisi sanoa, kodit ovat asujiensa näköisiä. Harvoin olemme toistemme kaltaisia.
VastaaPoistaRouva Kameleontti
VastaaPoistaOikein oivallettu. Tuolla jutellaan nimenomaan kynttilänvalossa eikä varmaan koskaan yhdentekeviä.
Päivi
VastaaPoistaKai juuri elämänarvot ja asujan persoona ja elämäntilanne tekevät kodin.
Toisaalti olen nähnyt "koteja", jotka mielestäni ovatkin asuntoja, ja se on surullista.
Kirjailijatar
Oikeastaan, tätä postausta aloittaessani, ajattelin kirjoittaa siitä, miksi joskus hämmästyy kun näkee jonkun kodin, joka ei tippaakaan ole asujansa näköinen. Lipsuin sitten aiheesta ehkä juuri siksi kun sitä ei oikein voi sanoa.
Arleena
Leikin ajatuksella siitä voimmeko myös muuttua kotimme näköisiksi. Siis niin, että jos rakentaa ympärilleen jotain, joka ei ole itselle totta, alkaako muuttua sen mukaiseksi?
On onni uskaltaa elää itsensä näköisessä kodissa.
VastaaPoistaAikku
VastaaPoistaNiin se on.
On muuten kiinnostavaa, ettei yhdessäkään kommentissa ole otettu esiin sitä, että tämä olisi jotenkin rahakysymys. Minusta se on hienoa ja iloisesti yllättävää, sillä rahan merkitys kodin syntymisessä on lopultakin hyvin pieni, asunnon hankkimisessa sitten vastaavasti hyvinkin suuri.
Minustakin on totta, että koteja ei myydä. Myydään taloja ja asuntoja. Sitäpaitsi, ainahan suositellaan asuntoa myydessä poistamaan asuntoesittelyyn mennessä sieltä kaikki henkilökohtainen, kodinomainen... Sekin on totta, että koissakin kodeissa ei oikeesti ole koskaan mitään henkilökohtaista, sinne voi suoraan tilata asuntoesittelyn...
VastaaPoistaAuli
VastaaPoistaMinulle uutta tuo, että henkilökohtainen pitää poistaa. Kuulin jopa, että asunnonvälittäjä neuvoi laittamaan rauhallista musiikkia soimaan esittelyn ajaksi, ja jättämään asuntoon vastapaistetun leivän tuoksua.
Entä ne kodit, joissa todellakaan ei juuri koskaan ole näkyvissä mitään henkilökohtaista? Onkohan mahdollista asua niin, ettei asunto koskaan muuttunutkaan kodiksi?