maanantai 6. helmikuuta 2012

Heikkona helmihyasintteihin



Etsin kevättä. Silmät ja korvat keräävät pieniäkin kevään merkkejä. Pidän kiinni löytämästäni, lämmittelen siinä.
Jo pelkkä sana kevät tekee iloiseksi.
Ja helmihyasintit.
Ja tulppaanit, valkoiset varsinkin.

Talven yli kituutelleet ruipelot mårbackareppanat ovat heränneet, tekevät uusia pieniä lehtiä.
Mutta sekin on kevättä, että huomaa miten pölyinen limoviikuna on.
Jotenkin vaan ei haittaa.

6 kommenttia:

  1. Helmihyasintit ovat niin herkkiä ja herttaisia, että niiden voisi kuvitella helisevän vähän callunan tapaan.

    VastaaPoista
  2. Katriina
    Sitäpaitsi helmihyasintit tuoksuvat! En ole itse aikaisemmin huomannut sitä, mutta skarppi lapsenlapsi nuuhki niitä tänään antaumuksellisesti, ja kun ihmettelin, mitä taapero puuhaa, nuuhkin lopulta itsekin.

    VastaaPoista
  3. Oi, onko nyt jo helmihyasintteja. Ihanaa. Minäkin tykkään niistä kamalasti. Pakko saada kotiin jotain kevättä jo, sielu kaipaa sellaista.

    VastaaPoista
  4. Kirjailijatar
    Ainakin Helsingin Stckmannilla oli. Ohi en päässyt.

    VastaaPoista
  5. Tietyt kukat liittyvät mielikuvissa vahvasti kevääseen. Kuten nyt esimerkiksi herttaiset helmihyasintit.

    VastaaPoista
  6. Päivi
    Minusta ne ovat lähes kauneimmat kaikista, ja kakkosena tulevat sarviorvokit.

    VastaaPoista