Pieni sylissäni kuumeen uuvuttamana. Ei jaksanut leikkiä, ei syödä.
Silittelin untuvaista tukkaa, kuuntelimme hiljaista musiikkia, viimein nukahti kuuma poski omaani vasten.
Tiesin, mitään tärkeämpää en voisi tehdä juuri nyt.
Voiko ihminen muutenkaan tehdä mitään tärkeämpää?
Ajattelin aikoja, jolloin omat lapsemme olivat pieniä. Liian usein luulin tärkeiksi asioita, jotka olisivat voineet odottaa tai jäädä kokonaan.
Jos nyt saisin takaisin ne vuodet, istuisin lapset sylissä ja varmaan silittelisin pienet päät kaljuiksi.
Mikä siis on tärkeää, tärkeintä?
Entä jo ei lapsia tai lapsenlapsia ole?
Entä jos erehtyy elämään vain lapsien kautta?
Tärkeällä on taatusti monta mallia, ja tärkeää ei ole aina helppo erottaa tärkeimmästä.
Voiko olla niin, että tärkein löytyy kun on täysillä läsnä siinä, mikä on lähinnä juuri nyt?
Olen täydestä sydämestäni samaa mieltä. Minäkin kadun omia kiireitäni aikanaan, kun varsinkin yhden opiskeluvuoden aikana laiminlöin selvästi pieniä lapsiani. Ne olivat vaikeita ristiriitoja, joita en vieläkään osaisi selvittää kovin hyvin. VAnhempani tulivat joskus kaukaa hoitamaan kuumeisia ja osasivat antautua täysillä hetkeen. Sitä hekään eivät osanneet nuorena. Ehkä se on elämää ja ehkä se on kaikkien kohtalo.
VastaaPoistaLapsenlapsia odotan. Ja toivon, että osaan silloin pysähtyä ja olla vaan lasta varten.
Tärkeää pohdintaa... mikään ei todellakaan ole tärkeämpää , kuin pieni lapsi.♥
VastaaPoistaKatriina
VastaaPoistaNiin se vaan meillä useimmilla taitaa mennä, että tärkeät asiat löytyvät usein takaapäin, ohitettuina. Onneksi sitten myös edessä on tärkeitä, varsinkin tässä ja nyt.
Irmastiina
Lisäisin tuohon vielä sen, että pienen lapsen lisäksi myös suuret lapset ovat tärkeitä. Ja vanhat, ja heikot. Ja me kaikki.
Sydän tai paremmin sanottuna rakkaus on se mittari, joka tärkeysjärjestyksen mittaa.
VastaaPoistaArleena
VastaaPoistaJuuri noin se varmaan on.
Minäkin luulen, että rakkaiden kanssa vietetty aika, se että on läsnä tärkeille ihmisille, perheelle ja ystäville, on kaikista tärkeintä. Sen kun aina muistaisikin.
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistaUsein sitä sitten kuitenkin elää sillä systeemillä, että ajattelee: Kohta, kunhan ensin saan alta pois tuon ja tämän asian.