maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kevytiloja



Ina haastoi kertomaan kymmenen ilahduttavaa ja mielihyvää tuovaa asiaa.
Kuulustelin itseäni. Huomasin, että iloja on monta ja montaa sorttia.

On suuria, elämää kantavia perusiloja, jotka eivät suostu luetteloitaviksi, saati numeroiduiksi.
Sitten ovat pienet kevytilot, jotka tuovat hyvyyttä ja kauneutta, valoa ja lämpöä, ja jotka nostavat hetkeksi, mutta eivät kanna kauas, koska se ei niiden tehtäviin kuulukaan.
Pieniäkään iloja ei kannata väheksyä sillä koskaan ei voi tarkasti tietää, mikä lopulta on suurta, mikä pientä.

Huhuilen paikalle tajunnanvirtani. Näitä se tarjoilee:
- Herääminen valoisaan kevätaamuun ennen herätyskellon soittoa
- Pitkä, hidas yöpukuaamu
- Pakastimesta löytynyt ruisleipä
- Lähikaupasta löytynyt vaaleanpunainen tulppaanikimppu
- Nastarenkaani jäisellä kadulla
- Ystävän hyvät uutiset
- Se, että tänään tarvitsen aurinkolaseja
- Se, että pian tarvitsen kevätkenkiä
- Lukemista odottava kirjapino
- Lapsenlapsen iloiset silmät ja kurnuttava nauru. Tarkemmin ajatellen tämä kuuluu isojen perusilojen osastoon.

Haaste pitäisi antaa eteenpäin viidelle.
Menee vaikeaksi.
Ottakaa vastaan ihan jokainen, joka syttyy aiheesta!

5 kommenttia:

  1. Kiitos, Pirkko, ilojen listasi. Juuri tällaiset pienet asiat tekevät mielen hyväksi, kunhan ne vain huomaa.

    VastaaPoista
  2. Ina
    Aina ei vain huomaa, pitää itsestäänselvyyksinä kunnes joku haastaa huomaamaan. Kiitos Ina!

    VastaaPoista
  3. Juuri tuollaiset ilot tekevät elämästä elämisen arvoista:)

    VastaaPoista
  4. Katriina
    Totta. Jos aina vaan kurkottaa johonkin "tosi isoon", menevät pienet ilot helposti ohi.

    VastaaPoista