Ihmiselle ei ole hyväksi olla liian aikuinen.
Jos ei osaa leikkiä, ei aina osaa oikein muutakaan.
Leikki ja luovuus kulkevat käsi kädessä, samoin leikki ja elämisen ilo, taito nähdä, ihmetellä ja ihastella.
Leikkimiseen pitää heittäytyä ja se vaatii vähän rohkeutta.
Lapsilla se rohkeus on, aikuisilla ei läheskään aina.
Entä voiko hullunrohkeus olla viisautta, ja miksi joskus käy niin, että leikistäkin tulee suoritus?
Rakkaistani pienin tänään täällä.
Keitämme leikkipuuroa leikkipandalle.
Pandalla ja Pienellä on viisaat silmät.
Leikkiminen on elämän suola! Sitähän tämä bloggaaminenkin on ;)
VastaaPoistaIna
VastaaPoistaBloggaaminen nimenomaan leikkinä on ehkä koko bloggaamisen paras puoli!
Toinen oma leikkini juuri nyt on nautinnollinen kävely läpi lätäköiden.
Olin eilen elokuvissa ja syömässä kahden ystäväni kanssa. Kumpikin on hiukan minua vanhempi ja jo useamman lapsen isoäiti. He vaihtoivat kokemuksia nukkekodin kalusteiden rakentamisesta ja mistä massasta saa parempia juttuja tehtyä.
VastaaPoistaVoi että odotan aikaa, jolloin minua toivotaan mukaan johonkin sellaiseen.
Katriina
VastaaPoistaMinullakin oli jakso, jolloin moni ystävistäni sai lapsenlapsia ja kuuntelin heidän isoäidinonneaan vähän kateellisena. Nyt sitten nautin tästä ensimmäisestä lapsenlapsestani täysin höpsähtäneenä. Olen melko varma, että höpsähdykset toistuvat jokaisen lapsenlapsen kohdalla yhtä voimakkaina.