Lauantainen Tukholma. Lämpöä varjossa reilut kymmenen astetta, auringossa ties miten paljon.
Joillakin paljaat varpaat sandaaleissa, toisilla toppatakit.
Portailla, seinänvierustoilla, terasseilla ihmiset kasvot valoon päin kääntyneinä.
Minäkin, ja minusta me kaikki olemme jotenkin liikuttavia, kuin pimeästä esiinryömineet eläimet, valoa ja lämpöä ahmimassa.
Ahmin kauemmin kuin tiedän viisaaksi.
Mitä siitä, vaikka naama auringossa rypistyisi jos sielu oikenee.
Kyllä monesti käy mielessä, asuappa hieman lämpimämmässä.
VastaaPoista"Mitä siitä, vaikka naama auringossa rypistyisi jos sielu oikenee", just näin itse suhtaudun ja aurinkoa ahnehdin!
Rita
VastaaPoistaLämpimän ja auringon pitkä odotus sitten kuitenkin auttaa arvostamaan valoa ja lämpöä, ihan niin kuin nälkä ruokaa.
Voi kaipaan niin kevättä. Täällä Moskovassa kevät on reilusti myöhässä, jatkuvasti sataa lunta ja lämpötila pakkasen puolella.
VastaaPoistaKai se silti tännekin jossain vaiheessa tulee, sitten nautitaan..
Ihana tuo: "Mitä siitä, jos naama rypistyy, jos sielu oikenee".
Ei ole Helsingissäkään hurraamista, juuri nyt sataa lunta! Mutta pian, pian lämpenee.
VastaaPoistaVasta kaiken pimeän ja kylmän jälkeen valosta ja lämmöstä osaa nauttia:)
VastaaPoistaTukholmassa ollaan kymmenen astetta edempänä meitä.
VastaaPoistaNäyttikin niin aurinkoiselta.
Katriina
VastaaPoistaAina kun joku sanoo että voi kun olisi aina kesä, ajattelen, että ei siitä varmaan nauttisi, jos ei sitä olisi tarvinnut odottaa.
Arleena
Sanomatta jätin, että jo sunnuntaina Tukholmassa puhalsi jäinen viima.