perjantai 20. huhtikuuta 2012
Empatia
Aamun lehdessä lukee, että norjan joukkomurhaaja kertoo olevansa empaattinen ihminen.
Ehkä jokainen ajattelee itsestään niin, vai onko joku joskus tavannut jonkun, joka kertoo olevansa epäempaattinen.
Muutkin kuin joukkomurhaaja voivat erehtyä karkeasti arvioidessaan empatiakykyään.
Kun elämä raapii ja tapahtuu asioita, joita ei toivonut tapahtuvaksi, saa samassa paketissa tilaisuuden nähdä naamioiden taakse.
Repeilevien naamioiden alla piilevä kateus muuttuu vahingoniloksi.
Naamareiden takaa saattaa paljastua myös sääli, mutta sääli ei ole synonyymi empatialle. Sääli tulee melkein aina yläviistosta .
Vain empatia asettuu rinnalle ja pysyy siinä.
Niin tekee myös rakkaus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä olen joskus miettinyt samaa, että me kaikki luulemme olevamme empaattisia. Joukkomurhaajan ajatuksena se tuntuu jo niin makaaberilta, ettei oikein tiedä mitä ajatella. Kun osaisikin olla aina oikeasti empaattinen...en minä kyllä osaa.
VastaaPoistaOlen tavannut yhden todella empaattisen ihmisen.
VastaaPoistaNyt jo edesmenneen. Heitä on harvassa.
Hieno tiivistys empatiasta!
VastaaPoistaHyviä ajatuksia ja kaunis kuva, jossa valo vaihtelee kauniisti.
VastaaPoistaIhmisen kyky arvioida itseään on mielenkiintoinen: tilastojen mukaan suurin osa ihmisistä pitää itseään keskimääräistä älykkäämpänä, samoin kuin keskimääräistä parempana autoilijana. Kaikki vaativat itselleen keskimääräisiä ansioita parempaa palkkaa tai ainakin keskimääräistä suurempaa palkankorostusta. Dilemma vain siinä, että jos kaikki ovat keskiarvoa parempia, niin keskiarvo siirtyy....
On kovin helppo arvioida itseään ja luulla tuntevansa.
VastaaPoistaHuonojen ominaisuuksien julkituominen on vaikeaa, vaikka kateutta on meissä kaikissa vahingonilosta puhumattakaan. Sitä on tilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän.
Kirjailijatar
VastaaPoistaEn minäkään.
Irmastiina
Aloin miettiä keitä todella empaattisia itse olen tavannut, mutta sitten huomasin, etten tiedä miten empaattisuutta mitataan.
Uskon samoin kuin sinä: heitä on harvassa.
Kirsikka
Kiitos.
Ina
Noin se menee. Joku empaattinen (!) läheinen saattaa olla terveellinen peili, josta näkee oikean kokonsa.
Arleena
Valitettavasti totta.
Kyseisen joukkomurhaajan käsitys omasta empaattisuudestaan tuntuu absurdilta. Ampua puolustuskyvyttömiä lapsia ja väittää olevansa empaattinen ihminen!? Tunnevammaisen - rakkautta vaille jääneen, ihmispolosta hirviöksi kehittyneen vihaa?
VastaaPoista"Sääli tulee melkein aina yläviistosta .
Vain empatia asettuu rinnalle ja pysyy siinä.
Niin tekee myös rakkaus." Just`näin!
Haasteellinen tuo tehtävä asettua rinnalle ja pysyä.
VastaaPoistaVastuullinen, viisautta vaativa, mutta myös pelottava.
Omia voimavaroja säästelemättä siihen on asetuttava.
Tarvitaan siinä myös tuntosarvia, toisaalta omien rajojen tuntemista. Vai kahmaisenko nyt liian suurella kouralla?
Joukkomurhaaja on kyllä jotain kaukaista muuta:((
Rita
VastaaPoistaKommenttien lähettäminen takkuaa tänään, tässä jo kolmas yritys vastata sinulle.
Minäkin uskon, että fundamentalistilla, oli kyse sitten uskonnosta tai politiikasta, on aina valtava annos vihaa. Tai siis, että viha on paikalla ensin, sitten tulee jonkin sortin fundamentalismi julmuuksineen.
Rva Pioni
VastaaPoistaTotta: tarvitaan rajat! Ei kukaan voi olla empaattinen kaikille tai läsnä kaikkialla.