Mummonmuotoinen pääsiäinen

Pussillinen rairuohonsiemeniä tuotti muutaman surkuhupaisan vihreän haivenen.
Ei haittaa. Pärjään jopa ilman mämmiä ja pääsiäispupuja.
Lähdemme pääsiäisenviettoon Tallinnaan.

Tallinnassa räntää ja rankka viima pohjoisesta.
Pääsiäisestä ei tietoakaan.
Ortodoksinen pääsiäinen ja ihanista ihanin pääsiäisyönpalvelus ovatkin vasta viikon kuluttua, protestanttisesta ei merkkejä edes kaupallisuuden vertaa.

Kävelen vähän apeana vanhankaupungin kaduilla.
Sitten pääsiäinen yllättää, kävelee vastaani räntäsateessa kahden mummon muotoisena.
Hassut myssyt, paksut, kuluneet palttoot, pitkät hameet ja käsivarrella keikkuvat suuret veskat.
Perusmummoja?
Ei. Nämä kaksi ovat kauneinta, mitä olen pääsiäistä etsiessäni nähnyt.
Juttelevat iloisesti, katsovat kauniisti. Missään ei näy sitä katkeruutta, jota täällä näkee niin monilla mummonkasvoilla, historianviiltämillä, siperiankoskettamilla.
En usko että erehdyn kun uskon, että vastaani käveli ystävyys, luottamus, ehkä anteeksiantaminenkin.

Nämä mummot eivät jätä minua rauhaan ja se tuntuu hyvältä.