Kolmosen ratikka ja harmaa aamu. Ihmiset kuin itsensä sisään lysähtäneinä. Ilmassa syvä kollektiivinen huokaus.
Seuraavalla pysäkillä kolmoseen nousee somalinainen.
Korvissa suuret korut, pään päällä paksusta kankaasta taitavasti sidottu turbaani, pitkä, kapea, punainen hame, kukallinen jakku, korkeakorkoiset nyörisaappaat.
Ryhti kuin kuningattarella.
Mistä ryhti tulee?
Ryhdistä voi lukea paljon ja ryhti kavaltaa kantajansa vaikka sillä yrittäisi huijata.
Monen ryhtiin on kirjoitettu kokonainen elämäntarina.
Ja mistä tulee rohkeus pukeutua ei vaan valtaväestöstä poiketen, vaan myös oman yhteisön sääntöjä uhmaten?
Kiitos, tästä eväästä tälle päivälle.
VastaaPoistaIstun surkeana rumassa aamutakissa, itseeni ja sohvaani lysähtäneenä...
Nyt nousen, käännän, ihan itse, elämäntarinastani uuden sivun tälle päivälle.
Varmaan siitä, että on sinut itsensä kanssa. Siihen varmaan taas auttaa se, että on lapsena tullut nähdyksi ja hyväksytyksi - tai vähintään ettei ole tullut torjutuksi tai vähätellyksi. Meidän sukupolvemme (kuulun suuriin ikäluokkiin) trauma taitaa olla se, että sodan jälkeisessä Suomessa lapsilta odotettiin lähinnä kuuliaisuutta ja kunnollisuutta. Lapset saivat näkyä mutta eivät kuulua ;)
VastaaPoistaIhanilen aina somalinaisten ryhtiä ja värikästä pukeutumista.
VastaaPoistaOsaisimmepa mekin tuon taidon..:)
Pioni
VastaaPoistaIhanaa kun voi kääntää uusia sivuja ihan itse, aina se ei ole mahdollista.
Ina
Tuohon nähdyksi tulemisen ratkaisevaan merkitykseen uskon lujasti.
Senkin me suurten ikäluokkien lapset opimme, ettei saa luulla olevansa mitään.
Irmastiina
Luulen, että ennen taitoa on oltava sisäinen lupa.
Sisäinen lupa - siitä varmaan on kyse, että annan itsellelni luvan näkyä, tulla huomatuksi, olla jopa eri mieltä. Kukaan muu ei sitä voi antaa. Annetaan siis itsellemme lupa kasvaa.
VastaaPoistaMorso
VastaaPoistaSittenkin luulen että sen luvan voi itselleen antaa vain jos sen on ensin saanut vastaanottaa nähdyksi tulemisen kautta. Silloin vasta voi valita antaako itselleen luvan käyttää sitä, näkyä, tulla huomatuksi. Entä jos ei ole tullut nähdyksi? Uskon, ettei koskaan ole liian myöhäistä etsiä näkijää.