Kun kaksivuotias potkii lenkkitossunsa ja kiskoo sukkansa asfaltille viidennen kerran saman kauppareissun aikana luovutan.
Ajattelen Siperiaa joka ehkä opettaa. Ajattelen myös kesää, lämpöä ja varvastossuja.
Ennen kuin luovutan, kuulen sanovani asioita, joita en luulisi sanovani:
-Kaikilla muillakin on kengät. (Maanittelua)
-Jos pidät kengät jalassa menemme puistoon. (Lahjomista)
-Kaikki katsovat ja ihmettelevät paljaita varpaitasi. (Voi hyvä Sylvi että kehtaankin!)
Kun työntää rattaissa istuvaa paljasvarpaista taaperoa ja plussaa on vain kuusi astetta, kerää paheksuvia ja kummeksuvia katseita ja kommentteja:
- Hei, siltä on pudonnut kengät ja sukat!
- Lapsiparkahan palelee.
- Kyllä se nyt sairastuu.
Taapero treenaa tahtomista, minä kärsivällisyyttä.
Hyvä niin.
On niin monia, aikuisiakin, jotka eivät ole koskaan oppineet tahtomaan.
On heitäkin, joille tahtominen on jäänyt päälle pakonomaiseksi uhmaksi.
Mitä tapahtuu ihmiselle, joka hyppää yli tärkeän kehitysvaiheen?
Voiko sen ottaa takaisin myöhemmin?
Hei! Olen juuri tutustunut blogiisi, vasta pari tekstiä lukenut. Kiitos kun kirjoitat, helpotat vähän jopa Helsinginikävääni. Hieno teksti tämä, liikauttaa minua!
VastaaPoistaHannamari
VastaaPoistaTervetuloa lukijaksi! Kiva jos ikäväkin helpottaa. Aika helsinkikeskeiseksi kirjoittamiseni näyttää muodostuneen vaikka en ole sitä mitenkään tietoisesti ohjannut.
Riemastuttava teksti! Tunnistin niin itseni sinusta. Lapsille on tullut puhuttua niin hölmöjä juttuja, kun on pihissyt raivosta. Sellaisia itsestäänselvyyksiä ja typeryyksiä, jotka naurattaa jälkeenpäin. Ja lahjonta on meillä ihan arkipäivää, voivoi.
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistaKatsoin valokuvaa äideistä, jotka palkittiin äitienpäivämitalilla ja mietin onko yksikään heistä selviytynyt täysjärkisenä ilman lapsille suunnattua maanittelua, lahjomista sun muuta rimanalitusta.
Sepä olisikin hyvä perintö, jos osaisi lapsensa opettaa sopivassa paikassa lujasti tahtomaan ja taas oikeassa paikassa periksi antamaan ja toisten tahtoon taipumaan. Sen kun itsekin osaisi ;)
VastaaPoistaIna
VastaaPoistaNiin totta.
Sekin totta, että voi kun itse edes osaisi.
Nuo viimeiset kysymykset ovatkin ajatusta herättäviä :) Ja tuo, että lasten kanssa monen tilanteen taustalla voi olla juuri jokin kertomasi tapainen juttu, mutta moni näkee vain "ne paljaat varpaat" :)
VastaaPoistaKatja P-M
VastaaPoistaLuulen, että ne ovat tärkeitä kysymyksiä eikä niihin pidä yrittää vastata liian nopea.
Olen samaa mieltä :)
Poista