Kun elämä tarjoaa huippukokemuksia, saattaa erehtyä luulemaan, että tämä se vasta on elämää.
En vakuutu.
Minusta elämää on vähintään yhtä paljon tavallinen arki. Tiskipöytärealismi. Hiekkalaatikkokeskustelut.
Jos kovasti tavoittelee huippukokemuksia saattaa menettää taidon nauttia kaikista niistä pienistä perusasioista, joista elämä koostuu.
Sielu liitelee vapaana, jos nyt yleensä on liitelevää lajia, vaikka kädet ovat tiskialtaassa, ja hiekkalaatikoilla käydään joskus huikeita keskusteluja.
Jos odottaa vain täyttä kesää, voi menettää tässä hetkessä läsnäolevat ihanuudet. Hiirenkorvatkin.
Näin minäkin elämän arjesta ja huippuhetkistä ajattelen.
VastaaPoistaSinä olet ihana!
VastaaPoistaTässä hetkessä läsnäolevat ihanuudet, kyllä ne ovat parhaita useimmiten.
Olen onnellinen, että tänään tajusin pysähtyä, kun poika halusi ostaa sitruunoita ja tehdä niistä mehua. Ensin tuli mieleen, että siitä tulee kauheasti tiskiä, mutta onneksi samassa hetkessä muistin, että tämä juuri on suurinta arjen onnea. Tuli parasta mehua, eikä tiski haittaa nyt yhtään :)
Samoin ajattelen minäkin.
VastaaPoistaArjen pienet hetket ovat juhalaa.
Juuri näin! Sujuva arki on onnea. Ja silittäminen meditatiivista.
VastaaPoistaRita
VastaaPoistaJatketaan! Tämä ajattelu saattaa ajoittain olla vastatuulessa, mutta sittenkin jatketaan.
Himalainen
Kun katson taaksepäin nyt jo aikuisten lasteni lapsuuteen, harmittaa ja kaduttaa niin kovasti kun ei aina osannut pysähtyä ja vaan nauttia.
Irmastiina
Niin ovat, ja elämää.
Ina
Ai sentään, nyt osuit pahaan paikkaan: en ole vielä saanut kiinni silityksen meditatiivisuudesta.
Just näin. Kissan kanssa kierrettiin talo. Jännitys ja pelko oli kova. Äkkiä sisälle. Arka kissa, mutta hyvä olo, näkyy pörhön tyytyväisenä. t.Elenna
VastaaPoistaAnonyymi
VastaaPoistaHyvä esimerkki näennäisesti pienen asian suuruudesta.
on taito hoksata arkipäivän helmet
VastaaPoista