Oikeastaan en tykkää jäätelöstä.
Jäätelön syömisestä tykkään, mutta en minkä tahansa jäätelön, enkä missä tahansa.
Tahdon tötterön, kunnollisen, en niitä styroksilta maistuvia, eikä haittaa vaikka jäätelö syödessä vähän valuisikin.
Kulhosta lusikoitava jäätelö, olkoon vaikka kuinka hieno annos, ei maistu samalta.
Taidan olla jäätelösnobi. Tässä on kuitenkin kyse ihan muusta kuin jäätelön mausta.
Jäätelön syöminen on minulle tapahtuma, traditio, vuodenaikamarkkööri, nostalgiaa.
Kun olin pieni, isä vei minut jokaisena kesäsunnuntaina jäätelökioskille.
Sain valita vohvelitötterööni pallon, aina vain yhden.
Asfaltti tuoksui, kesä jatkui ikuisesti, isä oli iloinen ja aina paistoi aurinko.
Jäätelöasioissa en ole aikuistunut. En tahdokaan.
Riemastuin kun luin Helena Anhavan ajatelman:
-Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteräjäätelöä.
Minä taas rakastan jäätelöä....tuuttia, puikkoa, annosta....suklasta, vaniljaista...tiikeriä...mikä vain käy....:)
VastaaPoistaLapsena en pitänyt jäätelöstä ja jos joskus söinkin,korkeitaan puikko maistui...suklaapuikko..
Ihana kirjoitus! Voi, olisipa Vaarista ja susta enemmän kuvia, olisi kiva nähdä niitä.
VastaaPoistaIrmastiina
VastaaPoistaKaikkiruokaisuus jäätelölajien suhteen on minusta melkein kadehdittavaa. Siinä ei nautintoa tarvitse kauaa metsästää.
Anna
Kiitos. Ehkä en ollut kovin kuvauksellinen lapsi, minusta sen enempää kuin Vaarista ei todella ole montaa yhteiskuvaa.
Siihen aikaan, ennenvanhaan siis, oli tapana kuvata vain Tärkeitä Tapauksia, sukujuhlia varsinkin. Niistä en muista juuri mitään, jäätelönostomatkoista sitäkin enemmän. Mikä siis onkaa Tärkeää?
Heippa, ihana kirjoitus ja loistava ajatus lopuksi! :) Jäätelökioskien saapuminen omille paikoilleen keväisin on aina yhtä innostava juttu. Yksikin on tuossa ulko-oveni edessä...
VastaaPoistaJust, tämä Anhavan runo, siitä olen itsekin aina tykännyt!
VastaaPoistaJa nuo jäätelömuistot joista kirjoitit, niin tutulta tuntuvia.
Lapsena saatiin sunnuntaisin jäätelötötteröt. Vanilja, suklaa ja mansikka ja siitä sitten valikoima vuosien varrella vain lisääntyi. Ruskeaan paperipussiin pakattiin ja juosten tultiin kotiin jäätelöpussi kourassa.
Sini
VastaaPoistaKiitos. Meilläkin on kioski melko lähellä ja jostain syystä siellä on aina pitkät jonot. Kevään ensimmäiset tötteröt jäivät ostamatta kun emme mieheni kanssa viitsineet mennä jonon jatkoksi. Meillä on siis vielä edessä kevään ensimmäisen ulkojäätelön nautinto.
Rita
Minä taisin syödä jäätelöni heti.
Mietin juuri oliko jäätelöitä montakaan lajia. Ei ainakaan nykyistä valikoimaa. Vaniljan, suklaan ja mansikan lisäksi taisi olla mokka ja kinuski, muita en muista.