maanantai 16. elokuuta 2010

Matkalla kutistunut

Olimme häävieraina suuressa kaupungissa. Viikonloppu
oli rikas palapeli monenlaista kaunista ja kiinnostavaa.

Nyt odottelen itseäni kotiin. On pieni olo. Ei ole välttämättä
totta se, että matkailu avartaa. Tai ehkä juuri se on avartumista,
että ymmärtää oman pienuutensa, ja sen, että minussa etsii
tilaa joku uusi palanen.

Tahdon istua pienellä tuolilla ja odottaa.

5 kommenttia:

  1. Tykkään tuosta viimeisestä virkkeestä. Tuli mieleen se, kun on istunut leikkimökissä pienellä tuolilla ja odottanut ruoan valmistumista. Sitten on saanut eteensä käpykakun.

    VastaaPoista
  2. Ihaninta matkustamisessa on mielestäni tajuta se, että oma koti on se oikea, itselleen paras paikka. Se on vapauttavaa.

    VastaaPoista
  3. Kirjailijatar, niin justiinsa! Kun odottaa voi saada vaikka mitä. Jos ei odota, ei aina huomaa edes eteenkannettuja käpykakkuja.
    Anna, kovasti ja ihanasti totta!

    VastaaPoista
  4. An interesting thought here to think about your own smallness after travelling. CL

    VastaaPoista
  5. CL, yes, it´s so easy to forget the good smallness.

    VastaaPoista