maanantai 9. elokuuta 2010

Näen sinistä

Ei hiipinyt eikä koputtanut. Lupaa kysymättä asettui taloksi.
Sininen.
Ennen sininen oli minulle symboli tai mielentila, väri ei niinkään. 
Ja kaikki trendien siniset ohitin tuntien, ettei juttu ole omani.

Nyt silmäni ahmivat sinistä. Näen sitä paikoissa, joissa en sitä
ennen huomannut. Sininen tekee minut iloiseksi, eikä vaan
joku määrätty sinisen sävy vaan kaikki.

Oletan, että sininen menee ohi, jatkaa matkaansa. Ehkä piankin. 
Mutta nyt nautin siitä ja vain vähän ihmettelen, mistä se tuli ja miksi.


6 kommenttia:

  1. Nätti on. Meillä ei keittiössä mutta kylpyhuoneessa kyllä.

    VastaaPoista
  2. Mistäköhän johtuu, että värit nimenomaan tulevat jaksottain. Keltainen, sininen -itselläni jo aika kauan kestänyt vihreä?

    VastaaPoista
  3. Vihreä käväisi täälläkin, mutta vain yksi vihreän sävy. Tämän sinisen kanssa nyt uutta se, että mikä tahansa sininen.

    VastaaPoista
  4. Kaunis tuo ensimmäinen kuva. Se on niin sininen :)

    VastaaPoista
  5. Paljastus Kirjailijattarelle: kertoisin mielelläni, että kuvassa on Helsingissä mylväissyt myrsky, vaan kun ei, se on salaattivati.

    VastaaPoista