Joskus näkee asioita parhaiten hämärässä.
Minä näen hämähäkin rakentaman verkon ikkunani raamiassa.
En suostu kunnon perheenemännäksi, joka heti tarttuisi luuttuun.
Suostuisin kyllä, jos lukki olisi huseerannut sisäpuolella. Tämä ei.
Siivouksen sijasta kävelen torille. Torilla lähes kaikki pursuaa
ihanasti yli juuri nyt. Mikään ei mahdu raameihin. Kaikkea on
sopivasti liikaa.
Kotimatkalla oikaisen ruusupuiston läpi. Räikeänkeltaiset ruusut
pönöttävät matemaattisessa ojennuksessa. En tykkää. Olen jo
pitkään ajatellut, että etsin toisen oikotien, en vaan voi. Minulla
on suhde ruusuun, yhteen ainoaan keltaisten joukkoon eksyneeseen
hennon vaaleanpunaiseen.
Keskustelemme, ruusu ja minä. Säälittelen ja kysyn miten se jaksaa
yksin kaiken tämän räikeyden keskellä. Luulen ymmärtäväni ruusun
vastauksen: "Kyllä tämä tästä, katsos minulla on missio. Yritän
näyttää, ettei kaiken tarvitse mahtua raaneihin, ja että raamien
ulkopuolella tapahtuu kauniita asioita."
Tykkään tuosta, että sinulla on suhde ruusuun. Minullakin on ollut suhde moneen olioon :) Tai ainakin juttelen niille, ehken ääneen, mutta ajatuksissani.
VastaaPoistaTorilla on juuri nyt ihana tuoksu ja väriloisto. Juuri eilen harmittelin, kun kävelin torin poikki, kun ei ollut kameraa mukana.
Kirjailijatar, minulla taitaa ola kehittymässä suhde myös kameraani. Se on niin simppeli ja pieni, että kulkee lähes aina mukanani, ja jotenkin jo sen pelkkä mukanaolo auttaa näkemään asioita eri tavalla kuin ennen.
VastaaPoistaRaamien ulkopuolelle jäävät usein näkevät hyvin omalla ainutlaatuisella tavallaan. Huomaavat sellaista, mikä raamien sisällä oleville jää näkymättömäksi.
VastaaPoistaIhana otsikko :)
Ja sitten sitä kuitenkin ihan liian usein pysyttelee tiiviisti raamien sisällä. Ainakin minä.
VastaaPoista