Joku muodin ammattilainen kertoi jossain haastattelussa, ettei voi illalla ottaa esille vaatteita seuraavaksi aamuksi, koska ei voi tietää onko aamulla esimerkiksi punainen olo.
Minulla on varaa vain mustaan oloon. Onneksi nautin siitä. Vaihtelunhaluni saattaa olla alimitoitettu, mutta nautin siitäkin.
Näitä löytyy:
mustia pooloja
mustia t-paitoja (ai että tekisi mieli kertoa valmistaja, mutta en kerro, kun tämä nyt kertakaikkiaan ei ole muotiblogi)
mustia neuleita, jokunen harmaakin
mustia housuja ja hameita (muutamat siniset farkutkin kyllä, ja kesällä valkoisia pellavahousuja)
raidallisia paitoja, useimmat mustavalkoisia
mustia, ehdottomasti läpinäkymättömiä sukkahousuja (on kyllä viininpunaisetkin, olisi myös oliivinvihreät, mutta oikeaa sävyä en ole löytänyt, harmaat paksut palmikkoneuleisetkin tahtoisin löytää)
mustia balleriinoja
mustia talvisaappaita
Sitten yksi poikkeus, ja nyt on pakko kertoa valmistajakin: Sirkka Könösen käsinkudottu, paksu, kirjava neule. Sitäkään en tarvitse punaiseen oloon, vaikka siinä punaista onkin.
Tarvitsen sitä viluiseen oloon, ja se on niin ihana, että oikeastaan on sääli, etten ole useammin viluinen.
Minun vaatekaappini on myös aika musta :) Viime aikoina olen tosin hankkinut sinne muutaman ihan poikkeavan värisen vaatekappaleen ja ne ovat tehneet minusta kumman tyytyväisen. Muutenkin värit ovat vähän vaihdelleet vuosien, elämäntilanteen tms. mukaan. Kesällä kaipaan aina jotain muuta kuin mustaa. Mutta mustahan on aina muodikas, eikös :)
VastaaPoistaMuiden värien ongelma on minusta se että esim. "espresso", "luumu" tai "petroli" vaihtelevat valmistajalta toiselle. Yhdistele siinä sitten, kun valmiit setit eivät nappaa.
VastaaPoistaKönösen värimaailma on ihanan luotettava, sen kausivaihtelut ovat minimaaliset. :)
Kirjailijatar, omat, onneksi harvat, poikkeavan väriset hankintani roikkuvat olemassaoloaan häpeillen lähes käyttämättöminä, koska ovat tehneet minusta vain kumman tyytymättömän.
VastaaPoistaKata, sanos muuta. Onneksi mustalle ei niin kovin nimiä runoilla.
Olin muuten sattumalta kerran Könösen liikkeessä, kun Könönen itse instrueerasi puhelimessai jotain mummoa, joka kutoi käsin jotain Könösen villapaitaa, jossakin kaukana. Puheessa eivät petrolit vilahdelleet.
Minusta on jotenkin mukavaa katsoa joskus omaa vaatekaappia aivan kuin salaa jonkun toisen silmin, mitä sinne on päätynyt. Jos sen tekee oikein nopeasti, yllättämällä, voi nähdä ihan erilaisia asioita kuin itse normaalisti ajattelee. Yllätin itseni kerran aivan täysin, kun huomasin, että vaatekaapista oli tullut pikku hiljaa aivan vihreä... ne vihreät vaatteet olivat tulleet sinne aivan luvatta, pidin muuten vihreästä ja kuvittelin kai, että vihreä olisi ollut hyvä päälläkin, muttei se ollut. Se ei ainakaan mun päällä ollut yhtään hyvä, onneksi ehdin "salaa" nähdä itseni. Vihreä sai sitten väistyä, värit on välillä aika hankalia. Musta ja ruskea ovat aamujeni turva, niihin voi kääriytyä, laittaa monta kerrosta päälle. Kaikki käyvät kaikkien kanssa.
VastaaPoistaSinun vaatekaappi kuulostaa kauniilta. Sellaiselta, että sen kanssa ei tarvitse säikähtää aamulla, se on tärkeä asia, hyvä asia.
Himalainen, juu on hyvä etten aamuisin suuremmin säikähtele vaatekaapilla kun yleensä teen sen sitä ennen jo kylppärin peilin edessä.
VastaaPoistaNiin vaan on, että voi pitää jostakin väristä kovastikin, mutta omana vaatevärinä se on jopa katastrofi. Minulla on montakin lempiväriä ja värisävyä, mutta siitä asti kun mustat alkoivat hiipiä kaappiini, -kai yhtä salaa kuin vihreät omaasi-, jäivät muut värit vähitellen pois.