Näitä on jotakuinkin pakko saada, ja jos ei saa, tuntuu, että jotain tärkeää jää kokematta.
Pioneita kesäkuussa.
Auringonkukkia heinäkuussa. (Kanttarelleja myös).
Kehäkukkia elokuussa. (Ja vadelmia)
Astereita syyskuussa. (Omenoita, paljon omenoita!)
Lokakuussa ja marraskuussa melkein mitä tahansa.
Joulukuussa valkoisia hyasintteja.
Tammikuussa ja helmikuussa valkoisia tulppaaneita.
Maaliskuussa ja huhtikuussa sekakimppuja erivärisistä tulppaaneista.
Toukokuussa orvokkeja, valkovuokkoja, helmihyasintteja, ja jos olemme Tallinnassa, torimummojen myymiä sinivuokkoja.
Jos nämä ovat pakkomielteitä, pakkomielteet ovat kauniita. (Ja kalliita. Ainakin torilta ostamani pionit).
Pionit ovat niin totta! Meillä oli vanhassa kodissa kaksi upeaa pionipensasta, joihin tuli valtavasti kukkia. Mutta usein olimme poissa juuri silloin, kun ne kukkivat. Nytkään en taida ostaa itselleni pioneja, koska kohta on lähtö.
VastaaPoistaValkoiset hyasintit ja tulppaanit...niitä tälläkin aina. Ja vuokot. Ei tosiaan vaarallisimmasta päästä nämä pakkomielteet :)
Pioni on kuin äidin syli.
VastaaPoistaSamma lista täälläkin. Juuri noita kaikkia ja tuossa järjestyksessä. Tallina ei ehkä toteudu.
VastaaPoistaJuuri tuollaista se on, pakko niitä on saada. Pioneihin olen tutustunut ja tykästynyt vasta viime vuosina, ja niitä on vaikea saada kaupoista. Pitäisi lähteä etsimään kukkakauppaa.
VastaaPoistaKuusten varjostamalle pihalle ei voi koskaan istuttaa pioneja:(
Ihana, vallan terapeuttinen pakkomiellehän tuo on, oikein suositeltavaa! Komppaan ehdottomasti mukana;)
VastaaPoistaVoiko sen paremmin sanoa, hienosti koko vuoden kukkakierto!
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistaOlen vakaasti päättänyt pitää pakkomielteeni, jopa hankkia muutaman lisää. Tätä lajia.
Meilläkin oli pioneita entisen kodin puutarhassa, ja melkein joka vuosi kukkivat juuri kun olimme kesälomalla.
Ina
Yllättävä vertaus, tarkemmin ajatellen osuva.
Arleena
Ehkä voit joskus toteuttaa Tallinnankin. Siellä ne kukkamummot istuvat valtavinen sinivuokkokimppuineen jos vaan osuu paikalle sopivana kevätpäivänä.
Katriina
Pioneita ei tänä vuonna ollut helppo löytää Helsingissäkään, tosin kuulin, että joissakin marketeissa olisi ollut ihan kassanvieruskimppuina. Opin nyt senkin, että niihin on kuulemma suihkutettu hiuslakkaa, etteivät aukeaisi liian nopeasti. Pionit siis pitää huuhdella ennen kuin laittaa ne vaasiin. Omiani en huuhdellut, olivat avautuneet jo ostaessani
Hannah
Näin on. Pitäisikin keksiä lisää terapeuttisia pakkomielteitä.
Mummeli
Jälkeenpäin huomasin, että toukokuun kohdalle voisi lisätä sireenit.
Kannatan lämpimästi tätä pakkomiellettä! Samalla haikailen vanhoja vaaleanpunaisia ja isokukkaisia pihapioninejani, joista täytin heinäkuun alussa maljakot.
VastaaPoistaPäivi
VastaaPoistaTäällä toinen haikailija, ja ihan sama pionimenneisyys.
Kukkavuosi
VastaaPoista♥
Maria
VastaaPoistaJokainen vuosi...