Moni odottaa juuri nyt, laskee päiviä loman alkuun, ehkä tuntejakin, ja moni nuori odottaa tietoa siitä pääsikö opiskelemaan sinne minne on pyrkinyt.
Odottaminen sisältää mahdollisuuden pettymiseen. Loma, johon on ladattu suuret odotukset ehkä pettää odottajansa, ja moni etsii turhaan nimeään oppilaitoksiin hyväksyttyjen listoista.
Sittenkin on surullista jos ei uskalla odottaa, toivoa, luottaa, vaikka sitten pettyisikin.
Monessa pettymyksessä on mukana mahdollisuus uuteen alkuun, erilaiseen, parempaan jopa.
-Odotan loman loppumista jo nyt, sanoo mieheni.
Hämmästyn, sillä hänen lomansa ei ole vielä edes alkanut.
Sitten mies selittää, että on aina erityisen ihanaa mennä töihin loman jälkeen.
Varsinainen Hannu Hanhi! Rakastaa työtään intensiivisesti vaikka työ taatusti sisältää myös pettymyksiä.
Todellakin miehesi on onnekas....:)
VastaaPoistaIrmastiina
VastaaPoistaAinakin tässä suhteessa.
Jos ei koskaan uskalla mitään, ei voi pettyäkään. Se olisi tietysti turvallista, mutta kamalan tylsää. Ja pettymyksistä oppii, ettei pettymykseen lopu elämä. Eräs ihminen sanoi minulle kerran, että hänen elämänohjeensa on: Selkä rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä! Se on mielestäni aika mainio elämänohje. Kyllä rohkea sitten välillä onnistuukin.
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistaOlen huomannut, että suhtaudun pettymyksiin kummallisesti. Pelkään aiheuttavani pettymyksiä toisille, vaikka itse olen niin monta kertaa huomannut, ettei elämä todellakaan lopu pettymyksiin. Siiskö kuvittelen kestäväni pettymyksiä paremmin kuin muut?
Olenko koskaan muistanut sanoa: Olet aikamoinen valokuvaaja! :)
VastaaPoistaKatakos
VastaaPoistaNyt punastuisin jos osaisin. Tiedätkö, näpsin näitä pikkuisella taskukameralla, enkä osaa kuvankäsittelystäkään juuri mitään, en edes rajata pois töppäyksiäni, ja pahinta (ihanaa myös) se, että oma lapsi on ammattivalokuvaaja.
Mutta kiitos rohkaisusta, Kata!