Veimme kaksivuotiaan Korkeasaareen. Valistimme pirteästi (ällöttävän pirteästi?):
-Katso kuinka hieno vuohi!
-Siinä suuri leijona!
-Voi miten hieno riikinkukko!
Lapsen kiinnostus oli lähinnä kohtuullisen suurta, enkä ole varma pystyikö hän edes erottamaan iltapäivänokosia veteleviä eläimiä niitä ympäröivästa rekvisiitasta.
Sitten päästiin asiaan lapsenkin mielestä. Jouduimme keskelle suurta hyttysparvea, ja lapsi kiinnostui, nauroi ja hyppeli onnellisena.
Hauskalla on hauskan tavat. Tulee kun vähiten odottaa, ja kun malttaa olla järjestelemättä.
Oma lapseni pääsi ensimmäistä kertaa johonkin vastaavaan Särkänniemen alueella. Häntä kiinnostivat eniten maassa ja rappusilla polveilevat sähköjohdot. (Siksi monet perinteiset lasten kesäpaikat ovat meiltä jääneet käymättä, on silti riittänyt tutkittavaa. Toki Korkeassaari on käytynä.)
VastaaPoistaIhana reissu teillä...näki kaksivuotiaskin jotakin hauskaa...:))
VastaaPoistaLapseni pysähtyivät Korkeasaaren rantaan ja sorsat olisvat riittäneet koko päivän huvitukseksi. Lasten maailma aukaisee silmiä sopivasti, on päässyt jo vähän ehkä itseltäni unohtumaan. On varmaan ihana kokemus katsella maailmaa lapsenlapsen silmin.
VastaaPoistaRva Pioni
VastaaPoistaTuliko lapsesta sähköalan ammattilainen?
Irmastiina
Eikös! Itse nautin eniten kaksivuotiaan katselemisesta.
Päivi
Varsinkin lapsen ilo "mitättömyyksistä" antaa aikuisellekin mahdollisuuden nähdä asiat uudessa tärkeysjärjestyksessä.