Tyytyväisyydellä on matala status, ja on melkein epäilyttävää jos joku kehtaa sanoa olevansa tyytyväinen elämäänsä.
Jostain syystä ajattelen tyytyväisyyttä ohittaessani pakahtuakseen kukkivan, vinon sireenin.
Voin kuvitella, että joku katsoo sitä, pudistaa päätään ja mutisee, ettei tuon enää kuulu kukkia, tuommoisen lahon, maassamakaavan reppanan, joka kaiken lisäksi saattaa olla vaarallinen tukkiessaan kävelytien.
Sitten ajattelen ihmisiä, jotka kukkivat.
Ei se johdu olosuhteista, ei iästä, ei ulkonaisesta menestymisestä. Onnella ja onnistumisilla ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Luulen, että tyytyväisyys on läheistä sukua vapaudelle, joka sekään ei ole olosuhteista riippuvaa vaan sisäinen asenne.
Minäkin uskon, että tyytyväisyys on asennekysymys.
VastaaPoistaJotkut ihmiset sekoittavat tyytymättömyyden kriittisyyteen, vähän niinkuin jotkut samaistavat kyynisyyden fiksuuteen. Tyytyväisiä ja lempeitä pidetään vähän hölmöinä. On niin cool olla tyytymätön ja kyyninen - olla ikäänkuin kaiken ylä- ja ulkopuolella. Itse lukeudun mielelläni noiden hölmöjen joukkoon.
Ina
VastaaPoistaNiin lukeudun minäkin, ainakin toivon etten koskaan edes yritä olla cool.
Täällä asustaa elämäänsä tyytyväinen mummeli. Osaan nauttia niin pienistä asioista että ihan joskus sekin naurattaa. Pieniä muruja riittää mistä iloita.
VastaaPoistaMummeli
VastaaPoistaVoi ihanaa! Pienet ilon ja onnen muruset ovat tärkeitä, ja pelkään, että jos niitä ei huomaa eikä arvosta voi ihan vahingossa ohittaa isotkin.
Olen samaa mieltä, onni ON asenteesta kiinni...
VastaaPoistaSitä asennetta tässä ollaan oppimassa...joka päivä...:)
Hienosti oivallettu tuo, että onnistumisilla ja onnella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei silläkään, onko ihminen kokenut paljon menetyksiä ja surua...silti voi olla onnellinen. Minulla on sellainen käsitys, että onnellisuus on elämänasenne, siis ainakin hyvin usein.
VastaaPoistaTämä vanha viisaus, että emme voi valita, mitä elämässä kohtaamme, mutta voimme valita, miten asioihin suhtaudumme ja asennoidumme. Se voi taas olla paljon kiinni persoonallisuudesta, mutta kyllä kai asennemuokkausta voi itselleen tehdä.
Irmastiina
VastaaPoistaIhan varma vaan en ole siitä onko onni pelkästään asennekysymys, aika pitkälle kyllä.
Kirjailijatar
Asennemuokkaus on kiinnostava asia, aina ei tule ajatelleeksi, miten monella pikkujutullakin asenteisiinsa voi vaikuttaa. En nyt todellakaan tarkoita pinnallista Nosta-itsesi-hiuksista-asennetta, vaan ehkä jonkinlaista asioiden näkemistä uusista positioista ja myös realistisissa aikaperspektiiveissä.
Minusta oli kiinnostava ajatus tuo vapaus ja tyytyväisyys. Aloin miettiä millainen vapaus antaa tyytyväisyyden. vapaus valita, vapaus olla, vapaus nauttia vai oikeasti vapaus.
VastaaPoistaMinulle jotenkin tuo ajatus toi mieleen myös virren 600 "hyvyyden voimaan ihmeelliseen suojaan..." sen virren hyvyyteen uskova voima on kuitenkin syntynyt vankeudessa. Kai se on mielen vapaus silti. Kiehtova ajatus, joka sai pohtimaan lisää. Kiitos inspiroivasta blogista. Löysin tänne mutka kautta.
Söin juuri itsekin lauantaina taivaallisen juustokakun Pärnussa, jos sinne eksyt mene ihmeessä Supelsaksadiin :)
http://www.terveisinmiret.blogspot.fi/2012/05/varattu-oikeamielisille.html
Terveisin Miret
Terveisin Miret
VastaaPoistaOlen täysin samalla linjalla kanssasi.
Ihan oikeaa vapautta tuskin on olemassakaan ilman mielen vapautta. Mielen vapaus taas saattaa olla olemassa silloinkin kun ulkonaista vapautta ei ole, tai se on rajattu kuten esim juuri vankeudessa.
Kiitos pärnuvihjeestä!