Serkun hautajaiset tänään. Humaanin, hauskan, hyvän.
Ei tähän liittynyt suurta dramatiikaa, vanhan ihmisen luonnollinen kuolema.
Taivaasta valui vettä ja silmistä kyyneleitä.
Tuntui, että kaikki itkivät, pappikin puhuessaan.
Meissä liikahti niin kuin liikahtaa, kun ollaan tekemisissä sydämeen asti kauniin kanssa. Serkku oli.
Ajattelin jälkiä, joita jätämme ja sitä mihin kuulumme, perheeseen, sukuun, ystäväpiiriin.
Onnellinen se, jolla on ne kaikki, ja joka jättää kauniita jälkiä.
Se voisikin olla yksi elämän tarkoituksista: kauniin jäljen jättäminen. Hyvin eletyn elämän saldo.
VastaaPoistaIna
VastaaPoistaIhan totta ja voi kun voisikin.
Kauniita sanoja. Kaunis muisto on kevyt kantaa.
VastaaPoistaOtan osaa. Vaikkei kuolemaan liittyisi suurta traagisuutta, se on aina minusta hirvittävän surullista. Luopuminen ja kaiken lopullisuus. Se, ettei ikinä saa nähdä toista...
VastaaPoistaArleena
VastaaPoistaKaunis muisto ehkä myös kantaa.
Kirjailijatar
Kiitos. Tässä tullaan pohjimmaisten kysymysten kohdalle.
Kiitos Pirkko tästä
VastaaPoistaja otan osaa
♥
Maria
VastaaPoistaKiitos sinulle.
Otan osaa suruusi.
VastaaPoistaPuhutteleva, liikuttava teksti. Muistaapa, että jätämme jälkiä toisiimme ja tähän olevaiseen joka päivä.
Lämmin ajatus luoksesi♥
Hannah
VastaaPoistaKiitos sinulle.