Opettelen olemaan heikko. En puhu nyt fysiikasta. On aina ollut helpotus ja
ilo kun mies on kantanut painavat kassit, vaihtanut autoon talvirenkaat ja
avannut kiinnijuuttuneet purkinkannet.
Puhun osaamattomuudesta, siitä ettei osaa kaikkea eikä ehkä tarvitsekaan.
Viimeksi eilen joutui pojistamme toiseksi vanhin auttamaan tietotekniikassa.
Ei muuten ollut ensimmäinen kerta. Ärhentelemättä hän siivosi sivujani
tietämättömyydessäni aikaansaamistani sotkuista ja taikoi uusia virityksiä. Kir-
jaimellisesti taikoi! Sanallakaan ei sanonut, että olen toivoton tapaus, arveli
varmaan, että toki olen huomannut sen ihan itse. Silti avun vastaanottaminen
tuntuu paljon vaikeammalta kuin auttaminen. Tiukassa istuu hinku pärjätä itse.
Suurin ongelmani ei taidakaan olla se ettei osaa, vaan jumiutuminen kaksi-
vuotiaan "minä itse osaan"-tasolle. Toki haluan oppia uutta, mutta ennemmin
tai myöhemmin jokaiselle tulee vastaan oppimisen raja. Silloin on hyvä opetella
osaamattomuutta.
Mulla itselläni on hyvin selkeÄsti kyse mielenkiinnosta tai sen puutteesta mitä tulee oppimiseen.
VastaaPoistaPyrin siksi olemaan tarkkana ettei suusta lipsahda "en opi tuota" jos asia oikeastaan on "en halua oppia tuota".
Ellen välitä perehtyÄ johonkin, nähdÄ minkäänlaista vaivaa niin lienee aika selvää etten vahingossa opi. Onhan näitä asioita aika paljon kun mietin.
Ja "minä itte" -asioita myös. Mies seisoi selän takana ja taisi vähän naureskellakin kun aloitin ensimmÄistä blogiani esimerkiksi. Kaikien, ihan kaiken siihen /niihin liittyvän olen kuitenkin halunnut oppia ja tehdä nimenomaan täysin itse ja tämä on pitänyt. Toivon hartaasti ettei tule mitään niin imuranttia eteen että joudun turvautumaan miehen apuun - jonka olen jo tavallaan "kieltänyt" alussa....
Ydin kai on siinä, että tekee itselleen selväksi mitä oikeasti tahtoo ja mikä kiinnostaa. Niiden pitäisi varmaan olla "minä itte"- asioita, vaikka sitten opettelisi talutettuna.
VastaaPoistaSitten on niitä juttuja joita ei tarvitse edes haluta oppia kun ei kertakaikkiaan ole motivaatiota, aikaa eikä välttämätöntä tarvetta osata.
Tietotekniikan suhteen aloitin niin täysnollana, etten olisi millään oppinut ilman lastemme opastusta. Heillä oli talutettavanaan oikeastaan tuplanollat, mies oli yhtä vasta-alkaja kuin minä. Hatunnosto sinulle kun olet pärjännyt ilman apua!
Olen pärjännyt tietokoneen kanssa siis kaikessa muussa, paitsi jos tulee jotain teknisiä ongelmia, siis laitteesta johtuvia. Ilokseni olen päänseinääntakomissysteemillä onnistunut oppimaan miten tehdään blogeja, miten niitä käytetään, miten kuvia otetaan kamerasta ulos, miten niitä käsitellään jne.
VastaaPoistaSinulla on hyvä pää kun on kestänyt seinääntakomiset. Itselleni tulee kuhmu ja krapula jos kovasti yritän takoa.
VastaaPoista