Kävin juurillani. Näin seudun, jossa jo ennen syntymääni kuollut äidinisäni syntyi. En ole ymmärtänyt kysyä ajoissa kysymyksiä, joihin ei enää ole vastaajia. Nyt kokoan palapeliä muutamasta löytämästäni palasesta ja tiedän, että kuva jää vajaaksi. Todennäköisesti en koskaan saa selville millainen ihminen hän oli, ja millainen oli oman äitini lapsuus.
Eilinen käynti pienessä läntisen Suomen merenrantakylässä naksautti paikoilleen jotain itsessäni. Ei ole pelkkä klisee se, että täytyy tietää mistä tulee voidakseen tietää kuka on.
joo, aina ei tule kysyttyä ajoissa
VastaaPoistaMinulla vähän samantapainen juurien hahmotus menossa. Isältä kyselen, katselen, painan mieleen ja yhdistelen palasia. Opin itsestäni samalla. Äidin kanssa vielä aikaa, toivottavasti.
VastaaPoistaKiva kuva, tuo tyttö.
Samoja vaiheita on täälläkin eletty. Suurilta osin on jo liian myöhäistä kysellä. Täytyy yrittää palasilla jotka on taskuunsa saanut :)
VastaaPoistaKiva kun asiat naksahtelevat ja saa oivaltaa jotain uutta. Onnea matkallesi!
Hannele, harmittaa kun ei ole kysynyt ja ihmettelen miksi en, ja miksi edellinen sukupolvi ei puhunut.
VastaaPoistaLumikko, hienoa, kun vielä ehdit! Toivotan sinulle iloista löytöretkeilyä.
Marie Elisabeth, kiitos onnentoivotuksesta! Toivottavasti omat lapsemme osaavat kysyä oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan. Itse yritän kertoa sen vähän, mitä tiedän.