Minulla on otsatukka. On ollut suunnilleen aina, ja suunnilleen aina olen myös kasvattamassa sitä pois. Ei vaan onnistu. Siinä vaiheessa kun tukka alkaa roikkua silmillä, menen kampaajalle.
Nyt näyttää siltä, että kampaajillani on huomattava taipumus tulla raskaaksi tai lähteä maailmanympärysmatkalle. Tämä on sitäpaitsi totta, ja tässä havaitsen loistavan mahdollisuuden muuttua ladyksi. Ladylla ei ole otsatukkaa. Ladylla on tarvittaessa pinni, jolla hankalasti silmille pyrkivät hiukset nostetaan tyylikkäästi ylös tai sivulle.
Suunnittelen hankkivani pinnin. Sitten kävelen kylpyhuoneeseen, otan sakset ja leikkaan uuden otsatukan. Taas kerran.
Ihania piirustuksia, näytä lisää! P.S: otsatukkakin on tyylikästä!
VastaaPoistaAnna, kiitos!
VastaaPoistaP.S: niin, muttei kovin leidiä.
Yksi kauneusihanteeni on nimenomaan sellainen tukka joka on ohuella, huomaamattomalla pinnillä sivulle pantu tukka, lyhyt malli, ei pata päässä leikattu mutta melkein.
VastaaPoistaMinun suosikkikampaajoistakin yksikään ei ole hankkiutunut raskaaksi. Olen nimittäin sitä mieltä että vain miehet ovat onnistuneet tekemään päälleni sitä mitä olen pyytänyt.
Piilomaja, minustakin sellainen on kaunis, sellaisen oikeastaan haluaisinkin, mutta tässä senkun jatkan otsatukkaelämääni.
VastaaPoistaMieskampaajapointti on huomionarvoinen, eivät todellakaan tule raskaaksi, mutta voivat tietysti lähteä maailmaa kiertämään.
Ehkä otsis vaan on sun juttu. Minä näytän otsatukassa ihan isältäni, joten toistaiseksi olen välttänyt sitä. Mutta kampaajat jäävät aina äitiyslomalle tai lähtevät opiskelemaan kätilöksi. Viimeisin, aivan loistava leikkaaja, vaihtoi perhepäivähoitajaksi.
VastaaPoistaKatriina, alan kovasti uskoa, että kannattaa hankkia mieskampaaja. Eivät tule raskaaksi, saattavat kyllä ruveta kätilöiksi tai perhepäivähoitajiksi, mutta jotain riskejä tässä kammattavanakin on otettava.
VastaaPoistaMinä olen tämän viikon miettinyt otsatukkaa. Omastani sellaisen saisi helposti. Pääni on tuulenpesä. Mun kampaaja on aina läsnä kun tarvitsen. Hän on jo synnyttänyt ja lapsikin jo kampaaja, että jatkokin turvattu :) Tosin, luulen että kampaajani ei oikein ole yhtä mieltä kanssani siitä, että käynti kerran vuodessa riittää :) Jos sen otsatukan leikkaisin, voisin käydäkin useammin.
VastaaPoistaKiva kun kävit luonani kommentoimassa, löysin tänne! Hienoja tekstejä sinulla.
Satu, otsatukassa, ainakin tässä tasapitkässä, kulmakarvoihin ulottuvassa, on se huono puoli, että sitä on leikattava muutaman viikon välein, ja kiusaus tarttua omiin saksiin käy ylivoimaiseksi jos kampaajaa ei ole saatavilla.
VastaaPoistaMinulle tukkajuttu on ikuisuuskysymys. Paljon pyörteitä otsalla, niskassa, takaraivossa ja hius on hentoista kuin vauvalla. Värjäyskierrekin on ikuisesti päällä tai jonkun kohdan kasvatus tai joku muu... Minullapa on luottokampaaja, mutta mieleni tekisi vieraisiin. On sitä tullut leikkuita itsekin paranneltua leikkausvälin pidetessä liikaa. Harvemmin nyt sentään enää. Miehen parantelema niskarajaa nousee käskystäni niin korkealle, että siihen ei enää ole kampaajallakaan konsteja. Tässä sitä tälle naisihmiselle ongelmaa kerrakseen.
VastaaPoistaPioni, kovaa tämä tukkaelämämme! Vauvantukka ja pyörteitä täälläkin, värjäyskierrettä onneksi ei, kun väri ihan luomu. Ikuiseen otsatukan paranteluuni hankin jopa oikeaoppiset kampaamosakset, mutta kunnon amatöörinä pystyn kyllä epäilyttävään leikkuujälkeen niilläkin.
VastaaPoista