Kantakahvilani lopettaa toimintansa. Toistaiseksi, kuulemma, mutta en ole varma tulenko tuntemaan paikan omakseni muuton ja remontin jälkeen. Kävin hyvästelemässä taaimmaisen ikkunapöydän, jossa olen istunut lukemattomat kerrat, ja ihmettelen, miksi tämä tuntuu niin haikealta, onhan Helsingissä kahviloita tämänkin jälkeen.
En tiedä, mikä tekee jostain kantapaikan. Kaikki omakseni tuntemat kahvilat ovat keskenään kovin erilaisia. Kaikissa olen voinut jakaa elämänpalasia ystävien kanssa, kaikissa istua hiljaa yksin kuunnellen ja katsellen.
Kahvilaelämä on parhaimmillaan sitä, että ei tarvitse suorittaa mitään.
Kahvilassa ajattelee hyvin.
Varsinkin jos ei yritä.
Missä tahansa kahvilassa se ei vaan onnistu.
Nyt yritän löytää uuden pöydän uuden ikkunan vierestä.
Oi voi... Kuulostaa jotenkin niin julmalta, että noin vain suljetaan toisen lempikahvila.
VastaaPoistaToivottavasti uusi pöytä ja uusi ikkuna löytyy pian! Hyvän ajattelun tarve ei jaksa odottaa kauaa.
toivottavasti et ihan koditon
VastaaPoistaIlona, eikös vaan, julmaa on. Sitäpaitsi tämä ei ole ensimmäinen lempikahvilani joka suljetaan. Lempikahviloillani tuntuu olevan tämmöinen taipumus.
VastaaPoistaHannele, kovin olen nyt kahvilakoditon ja ihan vähän säälinkin itseäni.
Tiedän tunteen Pirkko! Meidän lempikahvila on myös suljettu ja kokee suuren remontin, pelkäämpä että tuhoavat sen ihanan tunnelman mikä kahvilassa oli.
VastaaPoistaMonen monta ihanaa hetkeä on tullut istuttua cafe Engelissä.
Toivon että pian löydät mieleisesi ikkunan ja kauniin näkymän jossa syntyy uudet eilisen päivän muistot.
Marie Elisabeth, cafe Engel oli edellinen lempikahvilani ja minäkin pelkään, ettei se tule olemaan entisensä remontin jälkeen. Surku näitä.
VastaaPoistaKantakahvilasi lopettaa, harmi. Valinnan varaa jää, mutta kestää tietysti aikansa, ennen kuin uusi kantapaikka löytyy. Oma suosikkini oli jossain vaiheessa pieni kahvila Bulevardin ja Mannerheimitien kulmauksessa, Bulevardin kahvihuone. Pidän paljon myös cafe Ursulasta, varsinkin lämpimään aikaan, jolloin meri siintää edessä.
VastaaPoistaHelsingissä käydessäni poikkean aina Akateemiseen kirjakauppaan ja sieltä yläkerrasta löytyy upea cafe Aalto. Valitettavan usein on kovin täysi ja se ikkunapöytäkin sieltä puuttuu.
Paitsi, että kantakahviloita lopetetaan, niin on käynyt myös monelle ruokapaikalle. Omistajat vaihtuvat ja uudet yrittäjät haluavat tuoda omaa sävyään, mikä ei kantakävijöistä ainakaan alkuun tunnu hyvältä.
Marjatta, Ursula onkin ihana, kesäsuosikkini. Bulevardin kahvihuone otti ja muutti isompaan tilaan samassa talossa, mutta on nykyisin jotenkin kolkko, tai sitten ei vaan minun mieleeni. Cafe Aalto kuuluu minunkin vakiopaikkoihini ja vanha kunnon Ekberg on onneksi entisellään.
VastaaPoistaCafe Esplanad??? Myös minun suosikki, en tiennyt lopettamisesta. Cafe Engelin menetys kirpaisi myös.
VastaaPoistat.jaana
Bulevardin kahvisalonki oli aikoinaan vakoipaikkani ja lempikahvilani. Kun sen henki muuttui kahvilan muuttaessa isompiin tiloihin, en ole löytänyt Helsingistä enää paikkaa, jonne "kotiutuisin". Tyttäreni arvelee, että Munkkiniemenrannasta voisi löytyä minulle mieleinen kahvila, mutta se on vielä testaamatta.
VastaaPoistaTäällä Tuusulassa on Ateljeeri, jonne on kiva piipahtaa kahville Rantatie -kävelyn jälkeen. Kahvi ja ravintolan jälkiruokaleivos ovat herkullisia, ja kesällä terassi on upea paikka. Olenkin kutsunut vieraita tännepäin, enkä aina itse lähtenyt tapaamisiin Helsinkiin. (Valitettavasti vain Ateljeeri on suljettu sunnuntaisin. Mutta onhan vieressä Krapin kartano.)
Anonyymi ja Ruiskaunokki, kiitos kommenteista, joihin vastaan näin isolla viiveellä, koska olen ollut kaukana blogimaailmasta kokonaisen viikon.
VastaaPoistaAnonyymi, ei Cafe Esplanad, vaan Strindberg, joka kuulemma kyllä palaa takaisin keväällä. Samoin on puhuttu Engelin paluusta, mutta molemmissa tapauksissa pelkään, etteivät palaa entisen veroisina.
Ruiskaunokki, niin surullisen totta. Kahviloiden henki ei todellakaan ole kovin muuttoja kestävää sorttia. Mööpelit ja pullat voivat muuttaa, mutta henki ei välttämättä seuraa perässä.