500 kilometriä Helsingistä luoteeseen. Miehen sukulaisen hautajaiset. 700 kilometriä takaisin sillä valitsimme pitemmän reitin.Lauantainen sade oli ohi, aurinko lämmitti ja ruska väritti maisemat. Tahdoimme poiketa pienissä taajamissa ja rannikkokaupungeissa.
On Suomi kaunis. On.
Mutta myös ruma.
Ja nyt minä rutisen ja voivottelen:
Lähes kaikki uusi on joko ympäristöönsä sopimatonta tai muuten vaan pröystäilevää, ylikoreaa, mittasuhteiltaan ontuvaa. Puutarhatkin. Kaksifooninkiset pohjalaistalot suuriksi puhkottuine ikkuna-aukkoineen, vanhojen puukirkkojen vieressä karjuva tasakattomarkettien oranssi mainosgrafiikka. Marketit auki, kirkot, museot ja näyttelyt kiinni. Oikeastaan ainoa matkan aikana näkemämme kaunis oli säännönmukaisesti vanhaa.
Etsimme myös kahviloita ja ruokapaikkoja. Löysimme suljettuja ovia. Onhan niitä bensa-asemia ja pizzaketjuja, ja on paikallisia baarintapaisia, joissa ankeus ja alakulo iskevät vasten kasvoja jo ovella.
Merenranta on onneksi auki. Valitsimme viidentähden maiseman ja nautimme muovitetun piknikin. Viiliä muovilusikalla, muovipussisämpylöitä, juustoa suoraa muovipakkauksesta ja bensa-asemalta ostettua kahvia muovikantisesta pahvimukista.
Voi kun joku voisi kertoa, että olen erehtynyt ja rutisen turhaan, ja että tottakai on ihania pikkukahviloita ja konditorioita, jossa leipä tuoksuu ja kahvi on vastakeitettyä, ja että on ravintoloita, jotka ovat auki viikonloppuisinkin.
Joku voisi myös kertoa, miksi hautajaiskukat ovat muoviseen tennismailantapaiseen rautalangalla jäykistettyjä hirvityksiä.
Aamen!
VastaaPoistaLöysin blogisi ja löysin hienot tekstisi! Et todellakaan narise turhaan, noinhan se täällä menee. Saakelin aabeeseet ja muut laitokset. Miten joku edes voi nauttia kahvistaan hörpätessään siitä muovikuvunreiästä?
Hautajaiskukat on hirvityksiä, se on totta. Joku niissä on, ehkä se on se jäykkyys.
VastaaPoistaJa on totta, että Suomi on kaunis ja ruma yhtäaikaa. Minäkin olisin valinnut merellisen piknikin!
Kiitos Minja, ja tervetuloa!
VastaaPoistaSiitä kahvista en kyllä nauttinutkaan, se oli lähinnä kofeiinin vieroitusoireiden torjuntaa, karvasta kuin myrkky.
Kirjailijatar, maisema korvasi gurmeepuolen puuttet.
Noinkin on, mutta on onneksi poikkeuksia, ainakin viitostiellä. Ajelemme muutaman kerran vuodessa Joensuuhun ja siellä pienen poikkeaman myötä löytyvät Mikkelin seudulta Kenkävero ja Tertin Kartano. Mahtavia paikkoja molemmat. Hyviä paikkoja löytyy myös Joensuu-Lappeenranta reitiltä. Oikeastaan nämä ns. hyvät paikat oppii tietämään vähitellen.
VastaaPoistaIkävä kyllä, kirkot ja museot sulkeutuvat liian aikaisin. Lienee kustannuskysymys.
Hautajaiskimpusta tulee lähinnä mieleen joulun aika pari vuotta sitten. Oli erittäin yllättävää, että maaseudun kukkakauppa sai juuri ja juuri tarvittavat kukat äitini hautajaiskukkiin ja muistotilaisuuteen. Joulun punaista oli, mutta se ei ollut meidän tarve.
Upeat valokuvat, jotakin idylliä sentään löytyi.
JOs mää nyt sanon jotakin ja vielä lisää päälle niin otsaan tulee taas leima: Suomea haukkuva ulkosuomalainen. No pysy siellä sitten.
VastaaPoistaMutta kun minusta Suomi on kaunis, Suomi OLI kaunis, Suomi olisi kaunis....mutta kun.
Surkeaa, surullista.
Marjatta, Tertin Kartano ympäristöineen on todella hieno ja Kenkäveron terassilla olen syönyt ihanaa rahkapiirakkaa kunnon kahvin kanssa, mutta muuten koko itäinen Suomi on meille kovasti tuntematon. Hyvistä paikoista kannattaisi todella pitää ihan listaa, mutta siinä on se heikko puoli, että kun matka hyville paikoille on ajankohtainen, voivat ovet olla kiinni tai koko paikka lopettanut olemassaolonsa.
VastaaPoistaPiilomaja, sano sää vaan, kyllä otsaan leimoja mahtuu! Oikeasti luulen että sanojista on puute, semmoisista, jotka jaksavat huomata ettei keisarilla ole vaatteita ja viitsivät sanoa sen. Ja senkin, että keisareilla on joskus ihan julmetun rumat.
Puhut vähän mutta asiaa, sanoisi tähän isäni...
VastaaPoistaIloitsin kun Helsingissä kiellettiin terassien muovituiolit, en voi estää tuomitsemista kun joku repii 50-luvun kokopuisen keittiön ja laittaa tilalle muovisen ikeasta, harmittaa kun kauniissa rakennuksessa on räiket mainosteippaukset ikkunoissa, ruoka maistuu pahalta kun ravintolassa on muoviset pöytäliinat ja mainosauringon suojat terasseilla....jne, jen.
Osuit asian ytimeen, meitä on monta täälä samassa kärsivässä rintamassa kanssasi!
Eilen, tänään, huomenna: Olen joskus ajatellut, että jos saisin jostain ylimääräisen rahalähetyksen, vuokraisin ison rekan, täyttäisin sen kauniilla, keveillä puutarhatuoleilla (semmosilla ranskalaismallisilla kokoontaitettavilla, ihan simppeleillä) ja kävisin salaa keräämässä pois muovituolit ja jättäisin tilalle näitä uusia niin kauan kuin rekassa riittää. Ei siinä maailma paranisi, mutta pieni pala kuitenkin. Jos kuormaan vielä mahtuisi, laittaisin mukaan valkoisia aurinkovarjoja kaikkien mainosvarjojen tilalle.
VastaaPoistaTuo kaikki, mitä kirjoitit. Niin se on.
VastaaPoistaMinä asun sellaisessa kylässä. On tasakattomarketti ja huoltoasemankahvilabaaripizzeriahampurilaispaikka.
Siinä se kaikki.
Lohdutti tuo, että onneksi merenranta on auki. Se on meillä. Onneksi.
Himalainen, merenranta on niin iso lohdutus, että sen voimalla toivottavasti jaksat tuon muun.
VastaaPoistaPirkko, voin tulla tuolien ja mainosvarjojen vaihtotalkoisiin. Se olisi varmasti hauskaa!!!
VastaaPoista