tiistai 14. syyskuuta 2010

Seslonginaikaiset sesongit


Piironki ja seslonki ja sesonki. Pelkään, että ne kaikki ovat kohta historiaa. Suurin surku on jos sesongit lakkaavat olemasta. Ovat kyllä jo melkein lakanneetkin. Kaikkea saa kaiken aikaa. Mansikoita joulukuussa, mämmiä tammikuussa, tippaleipiä helmikuussa, uusia perunoita maaliskuussa ja sitärataa.

Tunnustan: olen itsekin ostanut vaikka mitä vaikka milloin. Samalla olen tullut riistäneeksi itseltäni odottamisen ilon, ja sen ilon kun vihdoin voi sanoa että nyt alkoi se ja se sesonki, ja että nyt juhlitaan kun ensimmäiset uudet omenat tulivat torille ja asterit ovat parhaimmillaan.

Ei tässä parkua kannata. Voi alkaa toimia uudella tavalla. Sillä vanhalla, seslonginaikaisella.

9 kommenttia:

  1. Voihan nenä, mun piti googlata seslonki :) Piirongin sentään tiedän. Mummulla oli semmoinen. Itsellenikin huolisin.

    Minä olen kerran ostanut mämmiä kesken talven. Vai oliko se peräti ennen joulua. Muistan että kassalla myyjä katsahti minua mämminhimoista oudosti.

    Mutta olen ihan samaa mieltä sesongeista kyllä. Kun olin pieni, mandariinit liittyivät jouluun. Tulee vieläkin niiden tuoksusta joskus koulun pikkujoulut mieleen. Jos ei olisi sesonkeja, ei olis tuollaisia kivoja mielleyhtymiäkään.

    VastaaPoista
  2. Oi, Sinä olet käynyt kameran kanssa torilla. Syksyn satoa parhaimmillaan. Totta on, että sesonkiaika on hiipunut, koska kaikkea on saatavilla jatkuvasti. Onneksi suomalaiset perinteiset jouluruoat ovat pysyneet joulun aikaan kuuluvina. Niitä tosin saakin sitten syödä marraskuusta alkaen jopa kyllästymiseen asti.

    VastaaPoista
  3. Haha! Nyt sesonkilakkoon, eikun toisinpäin!
    Luulen, että se näkyy hinnoissakin, kun kauppias koittaa haalia joka lajia sieltä ja täältä. Hyvä olisi koitta millaista se olisi jos olisi kylässä pieni putiikki jossa, päivän ruokatarvikkeet olisivat suppeammat, mutta laadukkaammat, ja kodeissa tehtäisiin sitten vähän samaa ruokaa joka huushollissa sinä päivänä ja seuraavana.

    VastaaPoista
  4. Luminen, tunnustan, että niin piti minunkin, tiesin vain sen että se on joku mööpeli.

    Marjatta, totta tuo jouluruokajuttu, ja kurja. Joulu tulee syötyä ennakkoon, niin, ettei itse jouluna välttämättä enää maistukaan.

    Eilen tänään huomenna, aavistelen, että alkaa olla taas pikkukauppojen aika, ja pikkuleipomoiden, suklaapuotien ja lähituotteiden. Ainakin Helsingissä tämä näkyy jo.

    VastaaPoista
  5. Joo, ihan selvästi näkyy ja sanon että jo oli aikakin. Liikaa ketjuja ja massatuotantoa joka alalla, mihin uuteen kaupunkiin vain meneekin, niin liialti samat on kaupat!

    VastaaPoista
  6. No onpa LOISTAVAA jos alkaa näkyä! Siis pienet kaupat taas ja se että ostetaan lähellä tehtyä ja tuotettua.
    Tämä oli hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan. Hyvä aihe.

    VastaaPoista
  7. Eilen tänään huomenna,totta! Ja sama koskee muutakin kuin ruokapuolta, samat lindexit, seppälät, hooämmät joka kaupungissa.

    Piilomaja, kiitos! Kovasti toivon vaan, etteivät kompastuis ketjuihin.

    VastaaPoista
  8. Underbara bilder! vilka härliga färger!

    VastaaPoista