Kyseenalaistan itsestäänselvyyksiä ja kyseenalaistamista riittää:
Kesä on parempi kuin talvi, päivä parempi kuin yö. Vihreä luonto kauniimpi kuin alaston ja tyyni parempi kuin myrsky. Makea karvasta parempi, nuoruus vanhuutta, kirkkaus hämärää ja pouta sadetta.
Tänään katselen sateen läpi tuulessa heiluvia puita. Se on kaunista. Vielä kauniimpi sittenkin on myrsky.
Juon tummaksi paahdettua kahvia ja syön tummaa suklaata, jonka karvaudesta nautin. En haikaile makeaa, en kesää, en nuoruutta, en kirkasta. Odotan marraskuun ensimmäisiä pakkasaamuja, jolloin puiden oksat ovat paljaina, maa jäätynyt ja maisema täynnä hienoja harmaita.
jotain kaunista syksyssä
VastaaPoistaEnsimmäiset syystalven pakkaset ovat juhlaa, ja lumet myös. Aina on jotakin uutta odotettavissa.
VastaaPoista-Ja tumma kahvi ja tumma suklaa herkkuina täälläkin.
Hannele, niin on. Minusta syksyssä melkein kaikki on kaunista. Kaunista syksyä sinullekin!
VastaaPoistaKatriina, minustakin lumet ovat juhlaa, mutta vain vastasataneena. Ainakin täällä Helsingissä lumi muuttuu likaiseksi niin nopeasti, että jo parin päivän ikäinen lumi on rumaa. Iloisia kahvihetkiä sinnekin!
Syysmyrskyt on ihania...jopa tänään. Kävelin sateessa töihin kädet täynä tavaraa joten sateenvarjolle ei ollut mahdollisuutta. Jotenkin oli jopa vapauttavaa kävellä ilman, antaa sateen kastella ja tuulen tahdä kampauksen uusiksi :)
VastaaPoistaSyysraikasta tuulta sinne kera lämpimien hetkien :)
Marie Elisabeth, muistan miten muutaman kerran olen luovuttanut, mennyt nauttien ja läpimäräksi kastuen päin sadetta vaikka sateenvarjo on hajonnut tai unohtunut. Siinä on todellakin jotain vapauttavaa: hetki täydellisesti ilman arvokkuuden hippustakaan, eikä mitään kamalaa silti tapahdu!
VastaaPoista