Kun olin pieni, äiti vei minut usein Hakaniemen kauppahalliin. Tunsin, että jaoimme kokemuksen jostain hienosta ja tärkeästä. Aikuisena muutin kymmeneksi vuodeksi kauas pois Helsingistä, mutta joka kerta Helsingissä käydessäni kävin hallissa, ja aina tunsin samaa hallissakäynnin onnellisuutta kuin lapsena.
Olen halunnut jakaa hallikokemukseni omien lasteni kanssa, vienyt sinne jokaisen vuorollaan, aina yhden kerrallaan. Mietin, miksi vain yhden. Arvaan: tässä ei niinkään ole kyse kinkuista ja juustoista, nauhoista ja nauriista, vaan jonkinlaisesta vihkiytymisestä konstailemattoman alkuperäisyyden maailmaan.
En ole ollenkaan varma ovatko hallireissut merkinneet mitään tästä omille lapsilleni. Sittenkin odotan kovasti pikkuisen lapsenlapseni kasvamista hallikaverikseni.
---
Siitä sensijaan olen varma, ettei olisi kannattanut kuljettaa hallista ostettua ihanaa, voimakastuoksuista juustoa käsilaukussa.
USkon vakaasti hallihetkien lumovoiman siirtyvän sukupolvelta toiselle. LAATUaikaa lähellä OIKEANLAISTA. Juuri sitä alkuperäisintä oikeanlaista. Astuessani Turun kauppahallin heiluriovesta sisään, unohtuu hetkeksi kaikenlainen härdellinomainen krääsämäisyys. Ruisleipäkin siellä on rukiisempaa. Ja sitten se tuoksujen maailma. Ah!! Itse koen hetkeksi jaksavani paremmin kohti terveellisempiä tottumuksia hallireissun jälkeen. Kunnes en enää jaksa vastustaa ja sorrun. Ihana ajatus, että jokainen saa kanssasi oman hallikokemuksensa. Jakamattomana.
VastaaPoistaMukavaa marraskuuta. HArmaasta huolimatta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKaikki ne vuodet, jotka asuin Helsingissä, kävin lähes viikottain hallissa. Yleensä Vanhassa kauppahallissa ja samalla torilla.
VastaaPoistaSama jatkuu edelleen. Olin lauantaina Helsingissä ja kävin Kauppahallissa. En ostanut juuri mitään, mutta sinne piti päästä. Molemmat lapseni ovat oppineet hallireissut ja käyvät ilokseni hallissa.
Tukholmassa käydessäni käyn aina Östermalmin hallissa. Mikä tuoksujen sekoitus siellä onkaan. Keski-Euroopasta tulee mieleen Budapestin kauppahalli. Aivan ihana.
Marraskuuta!
Tinttarus, Turun kauppahalli on ihana. Se kuuluu, aina kun vain on mahdollista, turkureissujeni ohjelmaan. Viimeksi mukaan lähti juuri ruisleipää.
VastaaPoistaHyvää marraskuuta itsellesikin!
Marjatta, Vanha kauppahalli on jotenkin nyrjähtänyt. En tunnista sitä enää samalla tavalla omakseni kuin ennen. Kauppatori sentään on pysynyt ennallaan. Östermalmin halli on yksi tukholmanmatkojeni keitaista, Budapestissä en ole koskaan käynyt.
Ovat kyllä merkinneet -siis nuo hallireissut. Itse muistan parhaiten lauantait Vanhassa kauppahallissa ja torilla sun kanssa... Erityisen hyvin muistan sen leipäkauppiastädin, jolla oli Beatles-hiukset, muistatkohan sä? Mutta oot kyllä oikeassa siitä, että Vanha kauppis ei enää ole ihan sama kuin ennen.
VastaaPoistaLapsi, äiti tässä hihittelee hallitädin hiuksille. Mielikuvitukseni ei silloin riittänyt assosioihin Beatleseista, olisin tarvinnut auttavaa vihjettäsi oivaltaakseni. Hallitädin leipäpaketteja kaipaan vieläkin,mistään ei enää saa leipiä, joita beatlestukkainen täti kääri hartaasti valkoiseen paperiin, sitoi paketin sinivalkoisella paperinarulla ja kruunasi ihanuuden puisella pakettinappulalla. Ja jos vikkeliä oltiin, ehdittiin kotiin kun leipä vielä oli lämmintä!
VastaaPoistaLapsi, siis assosiaatioihin, ei assosioihin.
VastaaPoistaIhana sana tuo hallionni. Luin sen ensi halionni....minäkin viihdyn täällä kauppahallissa, vaikka liian harvoin tuleekin käytyä. Tosin aika usein lounaalla, koska hallissa on mainio sushipaikka :)
VastaaPoistaHalionnikin on ihana sana.
VastaaPoista