Talvi käväisi. Suli sitten pois.
Parvekkeen talvi on toisenlainen. Se alkaa siirtymäriitillä, ei sula vaan jatkuu, kunnes seuraava riitti siirtää parvekkeen seuraavaan aikaan.
Kesäparvekkeesta tuli talviparveke kun siirsin Pekarkuut sisälle. Osasta napsin pistokkaita jo viikkoja sitten.
Täytin ruukut männynoksilla ja valkoisilla Callunoilla.
Tyynyt varastoon. Lyhdyt varastosta.
Pistokkaat ovat juurtuneet. Kurkkivat kohti valoa etelänpuoleisilla ikkunalaudoilla.
Enää kuusi kuukautta ja istutan ne parvekkeelle, josta taas tulee kesäparveke. Mutta sitä ennen parveke muuttuu jouluparvekkeeksi ja kevätparvekkeeksi.
Ja naapurin parvekkeella nukkuva vastasyntynyt vauva kasvaa.
Olisipa meilläkin parveke, tykkäisin kovin.
VastaaPoistaTunnistin itseni tuosta edellisestä kirjoituksesta: minä olen myös aina ollut nenä kiinni kirjassa tai nyhrännyt muuten sisällä, keskittyneesti, lukenut, piirtänyt, kirjoittanut. Vaikka minua ei ehkä suoranaisesti patistettu reippailemaan, niin käytännön puuhiin kuitenkin, kotitöihin yleensä...
Miten elävältä paikalta parveke kuulostaakaan. Se saa seurakseen vaihtuvat tunnelmat ja kasvavat ihmiset. Täälläkin talvi vain kiiruusti käväisi. Sai lapset ratkiriemusta kiljumaan ja lumiukon tynkää rakentamaan. No, koira nappasi ja popsi porkkananenän ja nyt on ukostakaan jäljellä enää märkä läntti. Tuli ja meni. Odotellaan odotellaan siispä.
VastaaPoistaTuo sinun lyhtysi on hirmuisen KAUNIS!
Kadehdin ihmisiä, joilla on Pelargoniapeukalo. Itselläni ei ole. Ostan aina uudet ja muuta en osaa. Hmh.
Talvitunnelmien odotteluun mukavia hetkiä!
Lumikko, hei, sinullahan on meijeri! Eikö yksi meijeri sentään peittoa yhden tai parikin parveketta?
VastaaPoistaTinttarus, peukalosta en tiedä, mutta etelänpuoleiset ikkunalaudat tai vaihtoehtoisesti sopivan viileä kellari on se juttu, jolla Pelarkuunit selviävät talvesta. Itse en ole kokeillut kellarikonstia, sensijaan huijannut kukkia luulemaan, että kesä jatkuu; pitänyt niitä valossa ja kastellut ihan tavallisesti, keväällä sitten leikannut ihan matalaksi.
Kaunis pelakuu ja työhuone. Minusta tuntuu, että tuolla työt sujuisivat. Minulla ei ole koskaan ollut työhuonetta...olisi ihanaa.
VastaaPoistaMinä en ole tehnyt uudelle parvekkeelle vielä mitään. Katsotaan, saanko aikaiseksi laittaa sinne kanervia tai jotain. Orava on käynyt siellä kylässä monta kertaa.
Kivoja kuvia, viihtyisää! Valkoinen calluna ja männynoksat ovat juuri sitä, mitä itsekin hain, mutta eipä valkoista löytynyt siihen hätään.
VastaaPoistaHaluaisin joulumännyn!
On mukavaa kun saa nukkua parvekkeella:D
VastaaPoistailon hetkiä loppuviikollesi!
Kirjailijatar, pelakuustatus ei kyllä ole kovin häävi. Vähän jo reppanoita ovat, mutta totta, kauniita semmoisinakin. Työhuone taas on kovastikin häävi juttu, ihan luksusta! Niin myös orava parvekkeella, semmoista meillä ei ole näkynyt.
VastaaPoistaKatriina, joulumäntyä kannattaa varmaan halutakin, minäkin jo melkein. Ainakin nämä männynoksat tuoksuvat ihanalta.
Maria, iloja omaankin viikonloppuusi!
Pirkko, tarkkaan ottaen vain asunto meijerissä, eli parvekekin kelpaisi :) Toisaalta, onhan meillä valtava piha ja pieni metsikkökin. Mutta työhuonetta ei ole, vanha kirjoituslipasto ja keittiönpöytä ja sohva vain...
VastaaPoistaLumikko, vanhana omakotiasujana kaipaan kyllä ajoittain juuri pihaa ja koen että parveke on lohtu siihen, ei kuitenkaan kovin laiha.
VastaaPoistaViehättäviä, parveke ja työhuone. Meillä vieläpelakuut ihan vihreinä ja kukkii pihassa :I Olisko liian myöhäistä ottaa pistokkaat? En ole koskaan kokeillut, olisi tosi kiva kokeilla. Onhan pelakuu yksi lempikukistani.
VastaaPoistaRauhallista sunnuntaita toivottelen sinne :)
Marie Elisabeth, pistokkaiden otto saattaa hyvinkin vielä onnistua, tuskin kuitenkaan sillä meiningillä, millä omani joskus syyskuun alussa juurruttelen: tökkimällä pienet latvapistokkaat suoraan multaan. Kokeile sensijaan sitä, että laitat pistokkaat ensin veteen, ja kun pienet juuret kehittyvät, sitten vasta multaan.
VastaaPoistaHyvää uuden viikon alkua!
Kiitos vinkistä ja hyvää alkavaa vikkoa sinulle myös :)
VastaaPoista