Selkä kiukuttelee, ei tykkää mistään, eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
Minä kiljahtelen. Se ei ole eleganttia. Elegantit eivät kilju vaikka selässä olisi oikeakin puukko.
Ymmärrän: Jos kuvittelen olevani vahva ja haavoittumaton, silloin vain kuvittelen.
Ei kukaan ole.
Vahvinta kai on se, että uskaltaa joskus olla juuri niin reppana kuin oikeasti on. Ja se, että uskaltaa ottaa vastaan apua.
Tänään minulla on aika fysioterapeutille.
Kyllä, pitää saada olla reppana välillä! Ja kannattaa ottaa apu ja hyvät neuvot vastaan.
VastaaPoistaMulla oli kesällä noidannuoli, se oli ehkä kamalinta särkyä mitä olen hammassäryn lisäksi kokenut. Yöllä ei pystynyt nukkumaan... Lihasrelaksantit sitten lopulta auttoivat, en ollut ennen sellaisia syönytkään, Dolan taisi olla lääkkeen nimi.
Voimia jaksamiseesi!Selkäsärky on pirullinen "kaveri".Toivottavasti saat fysioterapeutiltasi apua!
VastaaPoistaLumikko, tämä reppana ei tahdo päästä sängystä ylös, nukkuminen on aina ollut bravuurini ja sujuu nytkin. Nöyräksi kyllä pistää, ja olen nyt onnekseni osaavissa käsissä.
VastaaPoistaMaria, kiitos! Totta, tästä kaverista pääsisin mielelläni.
Toivottavasti sain apua. Minulla on kerran elämässäni ollut selkä kipeä useamman viikon ja se oli kamalaa.
VastaaPoistaKirjailijatar, jo se oli iso apu, että tutkittiin ja laadittiin hoitosuunnitelma, mutta joku jatkokertomus tästä kyllä taitaa tulla.
VastaaPoistaDahlia, tervetuloa, kiva kun löysit tänne. Epäilen, että lapsesi on oikeassa. Kiljumisessa tulee vielä bonuksena se, että lähistöllä saattaa olla joku, joka jakelee sopivan annoksen parantavaa empatiaa.
VastaaPoistaSelkäkipu on kamalaa. Liikkuminen on hankalaa, kaikki on hankalaa. Ei ihme, jos kiljahduksia tulee.
VastaaPoistaToivottavasti fysioterapia auttaa!
Marjatta, kiitos empatiasta!
VastaaPoista