Aika moni ihanuus on tehty paperista.
Kirjat, joita rakastan esineinäkin. Alleviivaan, kirjoitan marginaaleihin, taittelen kulmia tärkempien sivujen merkiksi. (Jos mies lukee tämän, hän rypistelee kulmiaan, koska ei tykkää, että kulmia taitellaan.) Olen hämmästynyt jos jonakin päivänä hankin lukulaitteen. "Kyllä se vielä", sanovat lukulaitteitaan rakastavat toiseksi vanhin pojista ja miniä, jos tätä lukevat.
Lehdet. Yksi matkojen kohokohdista on, kun lentokoneessa saa käteensä kotimaan lehden. Ei haittaa vaikkei se ole edes ihan tuore. Ihanuus jatkuu kotona kun saa lukea kaikki matkan aikana kerääntyneet lehdet.
Kirjeet ja postikortit, paperiset siis, tämä pian historiaan jäävä ihanuudenlaji.
Muistikirjat, luonnoslehtiöt, päiväkirjat ja paksut akvarellipaperit.
Yksi ihanin lapsuusmuistoistani on, kun sain mennä äidin kanssa valitsemaan itselleni paperisen adventtikalenterin. Kävelimme käsi kädessä Hämeentietä ja taivaalta satoi vuoden ensimmäinen lumi.
Minä itse taittelen myös omia kirjojani. Ne saavat olla luetun näköisiä, koska en osta niitä koriste-esineiksi (tai no, välillä vähän sitäkin). Kirjaston kirjoja en taittele, jotkut tekevät sitäkin, mutta mielestäni se on vähän tylsää.
VastaaPoistaKirjoitat YHÄ parhaimmalla tavalla minun lukemistani blogeista! Bloggaaminen on muotia, mutta läheskään kaikki eivät osaa kirjoittaa siten, että se todella kolahtaisi. Siis nimenomaan teksti.
Puhut ihanaa asiaa! Vaikea kuvitella lukulaitetta itsellekään, vaikka tietokoneella viihdynkin. Kirjojen omistamisessakin on taikaa, samoin kuin elokuvien. Ei ole YHTÄÄN sama asia pitää elokuvaa hallussa boxin tiedostoissa.
VastaaPoistaNoissa kahdessa alimmassa kuvassa on vielä sellaisia kirjoja, joihin itse kirjoitetaan, kerätään muistiin tai joita käytetään päivittäin. Pidän suunnattomasti isosta allakastani, joka on samalla monipuolinen tiedostoni ja ajankäytön suunnitteluväline. En voi kuvitellakaan, että puhelin palvelisi samalla tavalla. Töissä kyllä siirsin ajanvarauskirjan koneelle ja pidän siitä.
Ihanat nuo kaksi alinta kuvaa (ylemmät myös), minäkin kerään kauniita muistikirjoja, mulla on niitä varmaan loppuelämän tarpeiksi.
VastaaPoistaEn suostu uskomaan, että kortit ja kirjeet jäisivät historiaan. Olen ihan korttihullu, niitäkin on loppuelämän tarpeiksi ja ylikin.
Leena, kiitos! Punastuisin mutta kun en osaa, vain nenä tulee punaiseksi.
VastaaPoistaKatriina, kaikesta pulinastani huolimatta arvelen, että tulee päivä, jolloin poikani ja miniäni ovat oikeassa ja minulla on lukulaite. Silloinkaan en varmaan luovu paperille painetusta. En koskaan kokonaan!
Lumikko, voi kun olisit oikeassa korttien ja kirjojen suhteen!
Kävin tÄnÄän yhdessä suuressa taidetarvikekaupassa jonka alakerta on pelkkää paperia. Siellä on ihan mitä vain.
VastaaPoistaEn ostanut mitään mutta tunsin silti saavani mukaan ison kasan. Ihania kÄsintehtyjä arkkeja, japanilaisia papereita, ihan vaikka mitä vÄrejä ja laatuja.
Se on aika paratiisi.
Piilomaja, Helsingissä on vain puolikelvollisia paperiparatiiseja, mutta niistäkin tulee sillä fiiliksellä, että on saanut mukaansa jotain, osti tai ei. Se, mikä tekee noista paikoista paratiiseja on kai se, ettei siellä myydä valmista, alkuja ja mahdollisuuksia vain.
VastaaPoistaDahlia, minäkin nuuskin aina ihmisten kirjahyllyjä, salaa tai avoimesti, riippuen vähän siitä kenen kodissa olen.
Dahlia, pieni ps. Et väittänyt nuuskivasi, totesit vain että olet haltioissasi. Minä sitten maalailin vähän ronskimmalla siveltimellä kun kommentoin kommenttiasi. Anteeksi, jos meni yli reunan.
VastaaPoistaJa vielä: minustakin lasten piirrokset ja maalaukset ovat lähes kallisarvoisinta, mitä on.
Ei voi olla mitään ilman sitä tunnetta kun aukaisee -toivomansa-himoitsemansa:D -yllättävän ihanan -kirja ekan kerran.Jätän ostamatta itselleni vaikka minkä tarkeän ,jos vaakakupissa on kirja jota ilman en voi elää:)
VastaaPoistaJa vihkoja ei voi olla liikaa..
Enkä halua mitään lukulaitetta vaan ehkäpä pitäis hommata paremmat lukulasit.
Minäkin sain ekan kalenterini Hämeentien pienestä kaupasta 1960-luvulla.
Tuosta kirjahyllyjen tutkimisesta vielä, että minä olen ihan parantumaton nuuskija! Heti suuntaan kirjahyllylle uudessa paikassa. Mutta ei kai siinä mitään sopimatonta ole, toisin kuin toisessa paheessani: tykkään myös tutkailla kylppäreitä. Kaikkea esillä olevaa siis, hajuvesiä varsinkin.
VastaaPoistaMaria, siellä ei silloin ollut kovin montaa joulukalenterikauppaa, ehkä me saimme kalenterimme ihan samasta.
VastaaPoistaLumikko, se miksi arkailen juuri kirjahyllyjen nuuskimista johtuu kai siitä, että kirjahylly on usein suora tie omistajan sieluun, ja nuuskiessa tulee tunne, että menee sinne koputtamatta.
Minäkin olen ajatellut, etten ikinä käytä lukulaitetta...saa nähdä. Ehkä maailma muuttu täysin. Olen kerran kokeillut iPadia, ja lukenut siitä kirjaa. Ei se tuntunut kirjalta! Olen myös lehtifriikki.
VastaaPoistaMinä nuuskin aina kaikkien kyläpaikkojen kirjahyllyt, parkkeeraan itseni sinne vierelle ja sen jälkeen tuntuu, että no nyt tiedän ihmisestä jotain. Ja varmaan se jotain kertookin. Minun kirjahyllyssäni ei ole kuin pari Janssonia ja Tikkasta, mutta voisin haluta ne kaikki.
Kirjailijatar, lehtifriikki minäkin.
VastaaPoistaJanssoneita ja Tikkasia on sen verran paljon, että harvalla taitaa olla kaikki, minullakin vain osa. Kun joskus olen oikein kovasti innostunut jostain kirjailijasta, olen sitten yrittänyt haalia koko tuotannon, mutta jossain kohtaa sitten usein petyn löytöihini. Hitaasti opettelen ymmärtämään, ettei kenenkään tuotanto voi olla tasaista, ja että lempikirjailijakin saattaa kirjoittaa jotain joka itselle on pettymys.
Tämän harrastuksen jaan kanssasi. kirjoissani on klemmareita, alleviivauksia ja muistiinpanoja marginaaleissa ja niin tietysti taitettu ylänurkka kertomassa missä mennään. Täälläkin miehen kasvoilla käy kysyvä ilme :) Minä luen hitaasti mutustellen ja palaan lukemaani useaan kertaan. Sielunisilmin muodostan maisemat ja käsitykset sekä itseni mukaan johonkin kohtaan lukemaani :) Blogilukeminen onkin minun tahdilleni monesti liian hektinen. Voin lukea kirjoituksen ja jäädä pohtimaan ja palata huomatakseni että muut onkin jatkaneet matkaa :))
VastaaPoistaMarie Elisabeth, kävin kerran pikalukukurssin vain huomatakseni, että en halua lukea nopeasti. Tietysti erityyppisiä tekstejä on hyvä lukea eri tavoin, mutta varsinkin kaunokirjallisuutta täytyy saada mutustella, sanomalehtiä voi sitten ahmia sieltä täältä maistellen.
VastaaPoistaIhanaa :)
VastaaPoistaHannele, kiitos!
VastaaPoistaSamoja asioita minäkin rakastan! ♥♥♥♥♥
VastaaPoistaMiranda, kiva kun löysit tänne! Kävin vastavierailulla.
VastaaPoista