Sanon usein: Ihanaa, ettei minun tarvitse tietää. Eikä nähdä, ei kokea.
Siis milloin mitäkin.
Ei kaikkia latuja tarvitse hiihtää, ei kaikkia mäkiä kiivetä.
Ei edes googlata kaikkea.
Ei tietämättä jättäminen , tietämisen rajoittaminen tai arvailusta ja luulemisesta luopuminen välttämättä kavenna elämää.
Usein kyllä rauhoittaa.
Siinä missä suostun tietämään vähemmän haluaisin kyllä ymmärtää paremmin ja syvemmin.
Varsinkin sen tahtoisin ymmärtää, mitä oikein tarvitsisi tietää.
Sitten kävelen sateisia katuja, katselen. Ihan vaan katselen.
Näkeminen sinänsä on tärkeää.
VastaaPoistaLiiallinen päteminen kamalaa.
Kävely ja katselu kuullostavat hyvältä vaihtoehdolta.
Minä saan olla yksin ja hiljaa, nautin siitä.
Kameleontti
VastaaPoistaHiljainen yksinolo on valtavan hieno voimanlähde. Nauti!
Ihana ajatus, ja allekirjoitan kyllä. On kiva antaa itselleen lupa olla kiinnostumatta, eikä tarvitse osallistua kaikkeen kiinnostavaan. On kiva joskus valita väljyyttä elämäänsä.
VastaaPoistaKatriina
VastaaPoistaVäljyys kuulostaa hyvältä.
Sinä sitten olet viisas nainen. Minustakin on helpottavaa, ettei ihan kaikkea tarvitse edes yrittää tietää. Olen huomannut, että tietotulva rasittaa aivoja, kun pitää koko ajan omaksua jotain uuttaa...huh. Mieluummin minäkin oppisin ymmärtämään.
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistaJossain kohtaa tulee sitten se paikka, jossa myös ymmärtämistä voi olla liikaa, mutta ehkä se sittenkin on vaarattomampaa kuin liika tietäminen.
Hyvin vapauttavaa oivaltaa omalla kohdallaan tämä, että kaikkia tietoa ja paikkoja ei tarvi koluta.
VastaaPoistaTodellinen ymmärtäminen on jotain hyvin syvällistä ja emotionaalista, uskon. Se liittyy varmaan rakastamisen kykyymme. Ihminen joka omaa terveen rakastamisen kyvyn pystyy suhtautumaan objektiivisesti erilaisuuteen, kanssaihmisiin, asioihin ja ilmiöihin. luulisin