Kaipaan maalle marraskuussa.
Oikeastaan vain marraskuussa, mutta vuosi vuodelta yhä enemmän.
Marraskuuta ei voi rakastaa niin kuin rakastetaan kevättä.
Ei ilmapalloilla, ei torvisoitolla vaan hiipien ja kuiskaten.
Jos olisin depressiivinen tapaus ymmärtäisin rakkauteni marraskuuhun.
En ole.
En siis ymmärrä. Ihan vaan nautin.
Minä nautin myös marraskuusta, enkä minäkään mielestäni kovin depressiivinen tapaus ole. Siinä on jotain taikaa, mitä on vaikea selittää.
VastaaPoistaNuorena inhosin jo lokakuutakin, ja tammikuu oli mielestäni loputtoman pitkä. Nyt sellainen tuntuu oudolta, koksa kaikki kuukaudet menevät joka tapauksessa ihmeen nopeasti. Ja marraskuu on minusta ihan kiva, koska se on syntymäkuukauteni.
VastaaPoistaJaana
VastaaPoistaLuulin kauan, että olen poikkeus tässä marraskuurakkaudessani, mutta viime aikoina olen ymmärtänyt, etten olekaan. Asia on ollut melkein tabu, ja kun kukaan ei ole siitä puhunut kaikki kai ovat luulleet, ettei marraskuusta sovi tykätä.
Katriina
VastaaPoistaTaitaisin pärjätä aika hyvin talviunilla, jotka alkaisivat heti joulun jälkeen, ja loppuisivat joskus maaliskuun puolivälissä.
Syntymäkuukausi tuntuu muuten olevan monille lempikuukausi.
Marraslapsena koen kyllä jonninmoista syvempää yhteyttä tähän aikaan ja kuukauteen. Ehdottomasti lempikuukausiani, kaikessa karuudessaan ja juurevuudessaan. Antaa paljaudessaan ja pimeydessään tilaa rauhoittua ja syventyä.
VastaaPoistaNautinnollisia marrashetkiä sinullekin Pirkko!
Hannah
VastaaPoistaYksi hienoimmista asioista on marraskuun vino, ajoittain violetti valo. Sitä näkee varsinkin pakkasaamuina maaseudulla, ja paljas luonto on parhaimmillaan siinä valossa. Toivottavasti voit nauttia siitäkin.
Minä rakastan syksyä ja talvea.... pimeyttä ja kynttilän valoa...eli sovin hyvin maalle....vaikka asunkin kaupungin laidalla...pienen kaupungin, eli melkein maalla....☺
VastaaPoistaIrmastiina
VastaaPoistaTalvi maalla tai pikkukaupungin liepeillä voittaa varmaan Helsingin talvet. Täällä vastasatanut lumi on kaunista vain hetken ja muuttuu sitten jäiseksi, ruskeanharmaaksi sohjoksi.
Minulla ihan sama. Pidän itseäni aika positiivisena ihmisenä, mutta rakastan marraskuuta, koko syksyä, paljautta ja hiljaisuutta.
VastaaPoistaSinä kirjoitat niin kauniisti.
Marraskuu on minustakin ihana, sen rauha ja seesteisyys on lupaus hiljentyä kuulostelemaan itseään ja ympäristöään. Ja se marraskuun upea valo.
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistaKun kirjoitat sanan paljaus, saan kiinni jostain olennaisesta: syksy ei teeskentele, eikä yritä, suostuu vain.
Ja voi kiitos! Kauniisti kirjoitat sinäkin!
än
Kun kirjoitin marraskuusta, odotin vähän, että joku ainakin pikkuisen ärähtää ja sanoo, että marraskuu on kamala. Nyt yllätti, että näin moni tykkää siitä. Toisaalti: ärähtelijät ehkä ovat vain hiljaa.
Minusta tämä oli ihan oodi marraskuulle, en ole kenenkään koskaan kuullut sanovan näin upeasti marraskuusta, minun täytyy kirjoittaa sinun sanasi muistiin, että muistan. Minusta tuntuu, että en myöskään aivan ymmärrä marraskuun hienoutta ja kauneutta, tai ehkä niiden hienoutta, mutta jokin pieni ymmärrys, aavistus on siitä kuitenkin, miksi se on näin kaikin tavoin hyvä ja nautinnollinen. Ehkä se on oleminen tässä päivässä vain.
VastaaPoista