Riipun

Ajattelen, että riippuvuudet syntyvät niin, että oikeutettua tarvetta aletaan tyydyttää väärin eväin.
Surullinen syö suruunsa ylenmäärin suklaata, toinen syö muuten vaan yli rajojensa, joku juo liikaa, joku roikkuu toivottomassa ihmissuhteessa.

Jos riippuvuus on sitä, ettei voi elää ilman jotain määrättyä juttua, olen kolminkertaisesti riippuvainen.
Näissä roikun:

Kahvi.
Vieroitusoireet ovat julmat, ja kerran karkasin kaksi tuntia synnytyksen jälkeen sairaalan kahvioon kun en kehdannut tunnustaa henkilökunnalle, että kahvia on saatava nyt ja heti.

Kirjat ja lehdet.
Yksi surullisimmista matkoistani taisi olla se, jolloin olin unohtanut kirjat kotiin, eikä kohdemaassa ollut saatavilla mitään luettavaa kielillä, joista olisin saanut edes vähän tolkkua.

Leikkokukat.
Tuhlaan niihin. Hoivaan kuihtuvan syklaamin viimeistäkin nuppua kuin vauvaa, ja tulen lapsellisen onnelliseksi kun syksyn ensimmäiset tulppaanit tulevat kauppoihin. Tänään tulivat!

Sitten sopii kysyä, mikä on se oikeutettu tarve, joka riippumisteni takana piileskelee.