Liikennevalot puhkovat reikiä harmaaseen aamuun.
Parkkeeraan paikkaan johon ei saisi.
Kirkossa pieni tyttö kantaa valoa, ja toinen pieni innostuu tanssimaan vaaleanpunainen mekko liehuen.
Katson vahvan näyttelyn, ja sen värit jatkuvat ulkona.
Asfaltin reunassa kukkii yksinäinen voikukka. Ei kysy saako kukkia marraskuussa.
ihana kirjoitus ja ihanat kuvat...☺
VastaaPoistaIrmastiina
VastaaPoistaKiitos sinulle.
Voi Pirkko, tämä liikautti.
VastaaPoistaPienet asiat on joskus niitä suurimpia.
Jäin kuviisi ja tekstiisi pitkäksi toviksi. Kuva valotytöstä on lumoava.
Hyviä hetkiä viikkoosi.
Hannah
VastaaPoistaHarvoin sitä edes tietää, mikä on pientä, mikä suurta.
Sinulle myös hyvien hetkien viikkoa.