torstai 9. syyskuuta 2010

Laatikossa ovi auki



Löysin virolaisesta romukaupasta neuvostoaikaisen postilaatikon ja vanhoja valokuvia ihmisistä, joita en koskaan ole tavannut ja joiden elämästä en tiedä mitään. Mielessäni syntyi tarina, rakentui kollaasi Äitini varjo.

Ovessa äiti ja avaimet. Tytär sisällä. Laatikossa.
Ovi on auki, lukossa ei ollenkaan.

Uskon, että Nietzsche oli oikeassa kun sanoi, ettei ihmisestä voi pestä pois esi-isien elämän jättämiä jälkiä. Jotain jää aina jäljelle. Kaunista ja rumaa.

10 kommenttia:

  1. Aivan ihania töitä!!

    VastaaPoista
  2. Hienoja ovat.

    Psykologisesti ja psykohistoriallisesti myös totta tuo Nietzschen ajatus. Teattereissa pyörii parhaillaan hieno tanskalaiselokuva, Submarino, joka kuvaa vastaansanomattomasti sukupolvelta toiselle periytyvää kurjuutta.

    Onneksi periytyy tai siirtyy kaunistakin.

    VastaaPoista
  3. Tytär on perinyt äitinsä piirteet. Kauniita. Eivät ole enää kenellekään tärkeitä, kun on viety romukauppaan. Onneksi Sinä löysit ja toit talteen.

    VastaaPoista
  4. Lumikko, kiitos vihjeestä! Submarino olisi mennyt ohi huomaamatta, nyt yritän ehtiä nähdä sen. Ehdottomasti.

    Marjatta, jotenkin niin surullista kun vanhat kuvat muuttuvat romuksi, ja niiden esittämät ihmiset unohtuvat. Samalla kun iloitsin löydöstäni kyselin itseltäni, onko oikein käyttää niitä tällä tavalla.

    VastaaPoista
  5. Aloin käyttää vanhoja kuvia tauluissa ja muissa töissä viisi, kuusi vuotta sitten. Mulla oli alussa myös tuo kysymys: onko oikein.

    Tulin siihen tulokseen että on.

    Kun kuvat ovat sellaisia että on vähintään kertaalleen jo hylätty (koska minä olen ne löytänyt vaikkapa kirpputorilta tai jopa roskista) niin se että käytän kuvan jotenkin, annan sille uuden elämän ja ympäristön tekee kuvalla ehdottomasti enemmän kunniaa kuin se että se joutuisi täysin hukkaan.

    VastaaPoista
  6. Sååå vackert! Och helt rätt tänk fr Nietzsche. Älskar bilder på just gamla människor, så vackra med sina fåror. Spår av livet...

    Hänger hyfsat med i din finska, kommer urspr fr Tornedalen så finskan är inte alltför främmande ;).

    Kram

    VastaaPoista
  7. Kiitos Piilomaja!
    Noin tahdon ajatella ja useimmiten se onnistuukin. Sama juttu vanhojen kirjeiden ja dokumenttien kanssa, niitäkin olen vuosien varrella käyttänyt kollaaseissani melko paljon ja melko hyvällä omallatunnolla.

    Dubbelörn, Du har så rätt, gamla människor med sina fåriga ansikten är ofta väldigt vackra. Roligt att du hittade hit. Skriver på finska fast jag är helt tvåspråkig. Har nog funderat på att ha texten också på svenska men är tveksam, textmassan kan bli för massiv och jag föredrar att hålla det kort. Tillsvidare.

    VastaaPoista
  8. Ihana kollaasi. Tarinat ja menneen pohdinta on ihanaa. Minulla on kaksi tätiä jotka ovat mainioita tarinan ja menneen kertojia. Osa henkilöistä oli tosia ja osa kuviteltuja. Voit vain kuvitella mitä me serkkulaumana olimme aina tädeiltämme kerjäämässä :)
    Niin oikeassa olet aina jää jotain jäljelle, kumpa vaakakuppi olisi sen kauniin puolella enemmän :)

    VastaaPoista
  9. Marie Elisabeth, serkkulauma tätien kimpussa, varmaan kivaa sekä laumalle että tädeille.
    Vaakakuppijuttu onneksi semmoinen, että jälkeenpäinkin voi vielä vaikuttaa ainakin jossain määrin siihen, mitä kupeissa on. Voi perata ja putsata, ja voi lisätä hyvää ja kaunista.

    VastaaPoista