Jos on oppinut katsomaan itseään ankarasti tulee helposti nolo olo.
Usein syystäkin.
Kellokaupassa kauhistelin mielestäni ruman kellon mauttomuutta kunnes myyjä nykäisi ylös hihansa. Hänellä oli täsmälleen samanlainen kello.
Naapurin ulkoiluttaessa uutta kotieläintään olin hilkulla kysäistä onko se koira vai kissa.
Luontaisesti pullea tuttava oli viimeisillään raskaana enkä ollut huomannut mitään. En myöskään osannut piiloittaa hämmästystäni, kun hän kertoi jäävänsä äitiyslomalle.
Tämmöinen on kuitenkin pikkupipanaa verrattuna kaiken sen nolon rinnalla, jota on tullut sanoneeksi tai tehneeksi milloin minkäkin asenteen alkuhämärässä.
Jossain vaiheessa on kuitenkin pakko opetella antamaan anteeksi itselleen.
Ja murrosikäisten lasten vanhemmilla on suorastaan velvollisuus olla noloja tapauksia.
Nuorena sitä jaksoi märehtiä päiväkausia joitakin noloja tilanteita. Nyt korkeintaan hetken tai sitten niitä tilanteita voi olla kyllä vähemmän! Mä käyn nykyisin niin hitaalla, että se pelastaa hyvinkin. Ei ehdi reagoida ja esim. sanoa vielä mitään, päässä vaan pyörii!
VastaaPoistaEihän se ole noloa, jos ei huomaa jonkun raskautta. Noloa on se kun tulee kysäisseeksi raskaudesta naiselta, jokaei ole raskaana, vaan muuten vain lihonut.
VastaaPoistaNiin asiaa taas.
VastaaPoistaKyllä minä olen joutunut opetella oikein olan takaa olemaan armollisempi itseä kohtaan, varsinkin nuorempana.
Hyvin sanoit myös murrosikäisten vanhemmista. Taidan olla nuorteni mielestä aikas useinkin TOSI NOLO;) Minuakos tuo usein vain naurattaa.. Pyrin omalla käytökselläni tietoisesti osoittamaan, ettei "mokaaminen" nyt niin kamalaa ole, saatan heittäytyä ja osaan tässä iässä nauraakin perin makeasti itselleni - monia hauskoja hetkiä näistä onkin syntynyt. Elämä tuo kyllä murhetta, isompaakin, joten jos oppii ottamaan ilon irti harmittoman pienistä, noloistakin tilanteista, tuo se kummasti kevennystä.
Toinen yhtälö on toki vakavat tilanteet, jos esim. ihmisyyteen liittyen toista nolataan, sitä en voi mitenkään sallia enkä sietää.
Ilolla ja jännityksellä alan aina näitä postauksiasi....ihanasti osaat asiat kirjoittaa...tykkään kovasti...:)
VastaaPoistaTillariina
VastaaPoistaHitaalla käymisessä on niin monta hyvää puolta, että toivon todella oppivani sitä. Ansaitset onnittelut osaamisestasi.
Ina
Myönnän, se vasta todella noloa.
Hannah
VastaaPoistaTahallinen toisen nolaaminen kertoo aina rumia juttuja nolaajasta, ja minusta se on säälittävää, usein myös suututtavaa. Ikävä kyllä tahallisesta nolaamisesta ollaan tekemässä jotenkin sisäsiistiä, vai onko se ollut sitä aina?
Irmastiina
Kiitos sinulle kannustuksestasi!
Ihanaa saada olla luontaisen nolo;)
VastaaPoistaSen piikkiin voin huoletta olla siis nolo vielä jonkin aikaa,
voin salaa harjoitella samalla tuota armahtamista.
Nolous lienee kuitenkin yleisinhimillistä
esimerkeistäsi päätellen.
Hupaisaa tuo nolous muiden kohdalla,
kiitos vaan, hymyilen.
Rva Pioni
VastaaPoistaLuontainen nolous! Hykerryttavä ominaisuus!
Haa, tykkään tästä hirmusti, kiitos! :) Kun tietää, että nolo on toinen nimeni tällä hetkellä, kun tota nuorisoa täällä kotona on. Puen mitä vaan päälleni, sanon mitä vaan, olen miten päin vaan, niin todella noloa. Pitäsikö perustaa nolojen kerho?
VastaaPoistaSatu
VastaaPoistaAnonyymit Nolot RY?
Toisaalti epäilen, että oikein härskillä tavalla nolot eivät anoisi jäsennyyttä.