perjantai 31. elokuuta 2012
Opettelen vapautta
Äkkiä minulla on aikaa ja vapaus. En enää muista miltä ne tuntuvat ja miten niitä käytetään.
Vuodenmittainen pestini lapsenlapsemme päivähoitajana päättyy, kun hän maanantaina menee päiväkotiin.
Eilen viimeinen leikkipuistoaamu, viimeiset päiväunet kodissamme.
Tietysti niitä tulee vieläkin, mutta ei enää päivittäisinä rutiineina. Vastaisuudessa aijon keskittyä lähinnä rakastamiseen. Tahdon kyllästää lapsen saduilla, elämän kauneudella ja letuilla.
Olen ollut onnellinen tästä hoitovuodesta. Onnellinen ja väsynyt.
Lapsi on harvinaisen vilkas tapaus, perässä on juostu.
Olen oppinut huomaamaan senkin, etten enää ole kolmekymppinen, jolla on kolmekymppisen voimavarat.
Nyt opettelen vapauttani. Melkein arastelen sen ihanaa paljoutta. Mietin suuntiani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Rakastaminen on kevyttä ja rentouttavaa. Siinä eivät väsy selkä eikä jalat :)
VastaaPoistaSitä minäkin niin mielelläni teen rakkaiden pikkuisten kanssa.
Suurenmoinen järjestely! Mahtavaa lapsen kannalta saada olla läheisen, oman isovanhemman hoidossa! Aikamoinen sitoutuminen sinulla on ollut, joten vapauteen opetteleminen on ymmärrettävää.
VastaaPoistaOmat lapsemme (2) saivat aikoinaan olla miehen tädin hoidossa, ainoina hoidettavina. Aivan ihanasti toimi ja teki itselleni työssäkäynnin huolettomaksi. Vieläkin pitävät yhteyttä tätiin.
Arleena
VastaaPoistaKummalista, mutta samalla kun se on kevyttä, se voi olla myös raskasta, jossa lisämausteena se keveys. Huh, melkein sekoilen, mutta juuri tätä kahden vastakkaisen elementin puuhaa rakastaminen kai parhaimmillaankin on.
Rita
Vaikka en edes kuvittele, että olen ollut hirveän hyvä hoitaja, uskon riittävän hyvän riittävän.
Sitten on se, että paraskaan ammattihoitaja ei ole velvollinen rakastamaan hoidettavaansa, mummot ja muut lähisukulaiset taas tekevät sen enemmän tai vähemmän luonnostaan. Jotenkin uskon, että pienen ihmisen on hyvä olla ensimmäiset vuotensa hoidossa, jossa hän on rakastettu, se on jopa hänen perusoikeutensa.
Kyllä, näin se tulisi olla. Ja jos näin toteutuisi, maailma olisi paljon parempi ja henkisesti terveempi.
PoistaOn ollut varmasti ihanaa seurata pienen kasvua. Ehkä te olette molemmat olleet etuoikeutettuja hoitojärjestelyn mahdollisuudesta. Uskon kyllä, että eivät nuo hoitorutiinit ihan mene tuosta vaan ja on voinut vähän työltäkin joskus tuntua.
VastaaPoistaPäivi
VastaaPoistaIhan tietoisesti valitsin sen, että omat jutut ja oma aika katkolla. Tämä pieni oli nyt oma juttuni ja todella katkon arvoinen.
Aikuisille kyllä pitäisi olla tuollainen punainen liukumäki. Hulluttelua, naurua ja iloa, siis terveyttä varten. - Terveiset Saarenmaalta, hyvin siellä voidaan ja jaksetaan. Maailman söpöin punainen traktorikaunotar odotteli suojassaan töiden alkua. -leena
VastaaPoistaLeena
VastaaPoistaVoi ihanaa saada kuulumisia sieltä edes tässä. Ehkä ehdimme sunnuntaina kuulla enemmänkin.
Oikeastaan sitä liukumäkeä pitäisikin kokeilla. Jos sitten juuttuisi ahterista, niin siinä tulisi se naurukin ihan yrittämättä. Ainakin yleisölle.
Onnea vuodesta ja siitä että jaksoit ja sait olla lähellä pientäsi
VastaaPoista♥
olet upea nainen ihailen sinua !
Pirkko,olen toisella suunnalla sunnuntaina mutta myöhemmin kyllä. -leena
VastaaPoistaLeena
PoistaToivottavasti siellä toisella suunnalla on punainen liukumäki.
Maria
VastaaPoistaKiitos. Punastun vaikken oikein punastumista osaakaan.