Meillä on vaikeastipestävät ikkunat ja lähes mahdottomat parvekelasit. Onneksi on myös mies, joka pesee ne mielellään.
Sekin on onneksi, että meillä on suunnilleen samanlainen käsitys siitä mikä on riittävän puhdasta, täydellisen puhtaiksi näitä ei saa.
Tänään ehdin uskoa hetken, että täydellisyys on lähellä. Ikkunat ja parvekelasit kiilsivät vastapestyinä, kaikki paikat imuroituina.
Sitten kyläili koiranpentu. Sukelsi salamana juuri-imuroidun sängyn alle ja palasi näkyviin saaliinaan keväästä asti kadoksissa ollut jalkapallo. (Sängynalusta on imuroitu joka viikko.)
Tämä on helpottavaa, täydellisyys ei sitä olisi.
Se pallo on onnnistunut pyörimään imurin edessä tulematta esiin, hauska sattuma.
VastaaPoistaMummeli
VastaaPoistaOnkin pyörinyt siellä koko kesän.
Kuinkas sattuikaan. Huomasin juuri eilen, että ikkunoista ei kohta näe läpi, tarttis tehdä jotain...
VastaaPoistaIdeapallo!
VastaaPoistaLiittyy meidän perheen kesämatkaan
ja lasten keksimään leikkiin.
Kutittaa vatsanpohjaan asti.
Tuo muuten somistaa keittiötämme yhä.
Päivi
VastaaPoistaEivät nämäkään kauaa pysy puhtaana, enimmän aikaa vuodesta on tarttis tehdä jotain- tunnelma kun niitä katsoo.
Rva Pioni
Minulla pölypallo toimii ideapallona, tulee mieleen mm. siivous, ja sitten se, ettei se nyt niin nokonuukaa sittenkään ole.
Jotain vastaavanlaista on joskus koettu ;)
VastaaPoistaOnneksi epätäydellisyyden sietokyky voi vuosien varrella vahvistua.
Rita
VastaaPoistaNiin olen ollut huomaavinani: sietokyky ja yleinen kärsivällisyyskin kasvavat vuosien mittaan. Itse kuvittelen, että opettajinani ovat olleet ennen kaikkea lapsemme, ehkä elämäkin.