Torilla jossa käyn, tai jonka ainakin ohitan päivittäin, kokoontuu toriparlamentti. Noin kymmenen noin viisikymmenvuotiasta rennontyylikästä miestä istuu puhumassa maailmaan tolkkua. Joka päivä.
Myös naapurillani on porukka. 90-vuotias muusikko tapaa orkesterikundejaan rantakahvilassa "poikien keskiviikkokahveilla". Välillä roudaavat soittovehkeensä milloin millekin keikalle.
Itse kuuluin kauan sitten naisten torstaikahvijoukkueeseen. Sitten tuli muuttoja ja muuttumisia, enkä tiedä mitä kahvikavereilleni, yhtä uskollista ystävää lukuunottamatta, nykyään kuuluu.
Pakko sanoa: Olen vähän kateellinen noille äijäporukoille. Sanon äijä, koska se on minusta kaunis ominaisuus ja nimenomaan adjektiivi.
Kaipaan omaa kahviporukkaa, jossa naispuoliset äijät puhuisivat omia tärkeitään.
Täälläkin kokoontuu äijä parlamentti, mutta huoltoasemalla.- Jos sopivaan aikaan menee bensaa hakemaan, on ukkoa kuin pipoa ja maailman asiat tulee kohdalleen.
VastaaPoistaVoi se olisikin ihanaa, kahvitella ja turista, muutoinkin kuin erikoistilauksesta. Meidän "lähi"kaupassa on kahvilaosasto, ja sekin on useasti täynnä eläkeläismiekkosia kahveilla ja viireneillä harva se päivä, pitävät siellä kerhoansa. Näyttää leppoisalta ja erittäin mukavalta.
VastaaPoistaAlempi kuva on mielettömän kaunis! Pastellista valoa:)
VastaaPoistaToivon hartaasti, että eläkkeellä saan osallistua johonkin keskiviikkokahvitteluun entisten kollegoitten kanssa. Olen aina katsonut haikeudella tuollaisia äihäköörejä ja ompeluseuroja. En ole kummoinen ryhmäihminen, mutta silti kaipaan jotain sellaista.
Mummeli
VastaaPoistaOletko koskaan ajatellut mitä tapahtuisi, jos ihan pokkana liittyisit porukkaan? Menisivätkö parlamentin systeemit sekaisin?
Hannamari
Gubbdagis?
Katriina
VastaaPoistaRyhmäihmiseksi en tunnustaudu minäkään, silti joku löyhästi toimiva kahviporukka houkuttelee. Ristiriitaista?
Minäkään en tunne itseäni ryhmä- lauma- tai järjestöihmiseksi, mutta epämuodolliseen ja spontaanisti yhteensattuvaan porukkaan on kiva kuulua. Täällä koiraihmiset tapaavat toisiaan puistossa ja rannalla ja on kiva jäädä juttelemaan. Ihan vain vieraiden ihmisten kanssa, joista ei tiedä muuta kuin lemmikin nimen.
VastaaPoistaOikeastaan tämä blogimaailmahan on tavallaan myös eräänlainen klubi tai ryhmä, jossa ihmiset kertoilevat itsestään ja vaihtavat mielipiteitään.
Ina
VastaaPoistaLuulen, että juuri epämuodollisuus on asian ydin, ainakaan itse en viihdy jos systeemi on rakennettu kovin viralliseksi.
Ja totta, myös blogimaailma on parhaimmillaan juuri tuota, mistä mainitsit.
Heh, poika kävi kavereittensa kanssa kaljalla hetken Münchenissä asuessaan: Skype vain auki ja ilta kului siinä rupatellessa.
VastaaPoistaKatriina
VastaaPoistaToimii. Minulla ja göteborgilaisella ystävälläni on tapana juoda kahvia yhdessä. Hän siellä, minä Helsingissä.
Minustakin äijä on hyvä sana. Ja minäkin vähän kadehdin näitä äijöporukoita..suomalaiset äijäporukat ovat usein keskikaljalla kuppilassa, no toki torillakin heitä on. Mutta ulkomailla on mahtavia äijäporukoita, jotka juovat teetä tai kahvia ja pelaavat jotain lautapeliä. Ja joskus sanovat sanan.
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistaEpäilen että ihan oikeiden äijäporukoiden lisäksi on myös urospuolisia tätiporukoita. Niissä juorutaan, maristaan ja voivotellaan. Kaikkein todennäköisemmin jokaisessa äijässä piilee aina myös täti, joka odottaa tilaisuuttaan päästä päivittelemään.